tiistai 7. marraskuuta 2017

Marrasmaastoilua

Tuikun kanssa olemme ahkerasti maastoilleet. Käyneet myös ennen maastoa kentällä tekemässä maastakäsin harjoituksia sekä kerran kentällä myös selästä käsin, mutta näidenkin jälkeen maastoon. Ja niinhän siinä kävi, että syyskesä se takaisin tuli, vaikka täysin olimme kengityksen puolesta varautuneet talveen. Märkää ja välillä sadetta, mutta tämän päiväinen korvasi kaiken, sää oli mitä parhain. Olemme menneet nyt kolme päivää perätysten, sunnuntaina ja maanantaina maastoiltiin hikeen asti ja tänään tehtiin kevyt lenkki karvasatulalla, mistä olen poistanut jalustimet pois. Maastoilu on tuottanut tulosta ja se näkyy myös karvasatulan kanssa. Koulusatulavyössä päästiinkin jo uusille reikäriveille ja vaikka välillä tuntuu siltä, että painonpudotus ei tuota tulosta niin kyllä se näkyy. Vyötä on päästy jo kiristämään karvasatulassa taas yhden reikärivin verran. Talvellahan tämä koulusatulavyö ei enää mahtunut Tuikulle vaan oli hankittava pidempi.

Tuikku on ollut hyväntuulinen ja myönteinen kuten aina. Tyytyväisen oloinen hevonen, maastoilu menee mukavasti, sunnuntaina käytiin kartanon reiteillä ja laukattiin ylämäki, mentiin niin paljon kuin mahdollista reippaampia askellajeja ja olihan maaston jälkeen hikinen hevonen. Maanantainakin tehtiin juoksulenkki ja hiottiinkin kunnolla, vaikka sade olikin jo kastellut päältä, mutta ryntäistä ja jaloista hiottiinkin ja satulahuopa meni pesuun. Töitä olemme siis tehneet. Tänään lähdettiinkin rauhallisempaan maastoon, sillä huomisen Tuikku saa pitää vapaana. Karvasatulalla on mukava istua ja maisemia tulikin jälleen kerran ihailtua ja sainkin yhden onnistuneen kuvankin otettua, missä vuodenajan vaihtuminen näkyy lehdettöminä puina, mutta siltikin luonto tarjoaa vielä varsin kivat värit ja kun taivas oli seesteinen, kevyt pilviharso ja viimeiset auringonsäteet. Järvessäkin olemme käyneet kahlailemassa ja maanantaiselta maastolta otin kypäräkameralla kuvaa käsivaralla. Pitkästä aikaa videokuvaa maastomaisemista, järvikahlailusta ja lopussa kävelimme rinnakkain Tuikun kanssa. Enkä pidä sen ohjista kiinni vaan se kävelee rinnalla vapaana. Tätä välillä teemme loppumaastossa. Siinä se kulkee kivasti mukana, toki pieni vara on oltava jos säikkyy jotain, mutta sen verran se vaikuttaa luotettavalta, että sen kanssa kykenee kävelemään ilman ohjista kiinni pitämistä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.