torstai 2. marraskuuta 2017

Talvikengät

Viikonlopun uurastuksen (kevyen harjoittelun) jälkeen palasimme arkeen. Maanantaina oli kengitys. Tuikulla pidetty väli 6 viikkoa ja se on todettu hyväksi. Viimeksi kengät vaihdettiin uusiin ja nyt myös, niin olivat kuluneet. Olihan näillä kengillä taivallettu eksytty matkaratsastuskisa, tosin pohjat olivatkin paremmat kuin edellisessä. Mutta kulutusta kengille on tullut. Nyt laitettiin tilsakumit, hokit 6 taakse, 4 eteen. Yleensähän siinä käy niin, että kun ei laita vielä tilsoja tulee talvi ja kun sitten asennetaan etukäteen, tulee lämmintä. Maanantaina ei ollut lämmintä. Todella kylmä päivä.

Kengityksen jälkeen suuntasimme Tuikun kanssa maastoon ja olihan kylmä. Tästä syystä lähdimmekin jo lähes alusta lähtien ravilla, jotta pysyisi edes hieman lämpimänä. Tiet ovat hyvät ja nyt kun alla on pitoa, ei lipsu niittyteilläkään niin helposti. Kävimme tekemässä Iivarintien lenkin ja melko paljon menimme niin ravilla kuin laukalla. Ja väsynyt Tuikku oli lenkin jälkeen, hikinenkin vielä. Tuikulla olen pitänyt heijastinratsastusloimea (hirvenmetsästysaikaan), missä on fleecevuori, sekin lämmittää ja lisää hikoilemista. Muutoinhan Tuikkua ei ole loimitettu tänä syksynä lainkaan. Ei sateillakaan. Pihatto on iso, sinne mahtuvat koko lauma ja pihatossa on vielä katettu eteinen, missä toinen aukko on muoviliuskoja. Ja paljon kuiviketta, olkipehmuste päällimmäisenä. Hassuinta on vain se, että hevoset tulevat ulkoa ihan varta vasten  pissalle pihattoon, mikä logiikka 😀. Tuikkua hoitaessa on käynyt niin, että ensin tulee pissalle tamma, sitten vähän ajan päästä Billy ja sitten viimeisenä vuorossa Reiska. Ja viihtyvät ulkonakin hyvin, vaikka sataisi rättejä taivaalta. Tuikulla turkki on tiivistä ja ei näytä palelevan.

Tiistai oli Tuikulla vapaata ja eilen keskiviikkona suuntasin tallille. Ja keskiviikkoaamuna oli tullut ohut vaippa lunta maahan, pientä pakkasta ja olinpas tyytyväinen kun kerrankin oli kengitys osunut kohdalleen. Edes sitten yksi kerta kun on talvikengät ja oikea keli. Viikonlopuksi ja seuraavalle viikolle luvattu lämmintä, mutta säiden vaihtelut ovat niin nopeat, joten voihan olla, että tälle kengitysvälille osuukin toinen "talvipäivä". Meillä on Tuikun kanssa ollut kaikin puolin mukavaa, mistään ei ole tullut haastetta vaan tekeminen on ollut helppoa ja maneesivierailukin osoittautui onnistuneeksi. Monitoimipolle, vaivaton ja helppo. Kaikki käy. Kun on kaikki hyvin se näkyy tekemisessä. Hevosen perustarpeet ovat kunnossa, on harrastaminenkin helpompaa. Tärkeä merkitys on laumalla💕 ja ympäristöllä. Viimeiset kuukaudet ovat kieltämättä olleet parhaimpia ja vaivattomampia, mitä meillä Tuikun kanssa on ollut. On ollut vain helppoa ja sujuvaa, tyytyväinen hevonen. Etenkin kun on soljahtanut laumaansa hyvin, tietää paikkansa ja laumassa Tuikku ei ole alimmainen, mutta ei pomokaan. Harrastaminen on monipuolista ja mielenkiintoa pitää yllä ikään kuin olisi aina uutta edessä. Ja odotan oikeata talvea, järvien jäätymistä ja sitä, että päästään jäälle rallittelemaan.

 

Keskiviikon maasto oli onnistunut. Jätimme tällä kertaa Iivarintien osuuden pois, menimme peurasyöttöpaikan pariin otteeseen. Vaikka oli lunta maassa, paikoin jo jäistä hilettä pinnoilla, pystyimme ravaamaan ja laukkaamaan. Teillä oli osittain keskustassa lunta paljonkin, minkä päällä voi mennä kun on pitoa. Ja kun laukkaan lähdöt ei ole rynnimistä vaan sujuvat maltillisesti ja siitä lisätään vauhtia, voi tunnustella pitoa ja katsoa, mitä vauhtia voidaan mennä. Tuikku oli selvästi innoissaan jo toisella kierroksella piti tarjota pukkia ja tämä reitti on ympyrälenkki. Ja loppulaukkaosuudessa pitää hieman vaihtaa kaistaa, minkä jo Tuikku tietää, miten mennä. Siitäkin huolimatta voi pitää vauhtia ja  näissä kohden se tuntuukin innostuvan. Tuikusta näyttää nämä kaistojen vaihdot olevan piristävää ja kun joutuu menemään kahden lätäkön välistä. Viimeisellä osuudella vaikutti siltä, että olisi halunnut jatkaa uutta reittiä eteenpäin eikä olisi malttanut vauhtiaan hiljentää. Hieno, kiva maasto ja miten tyytyväisiä me molemmat olimme. Kun saa oman hevosen rinnalla kulkea loppukäynnit kotiin ja näkee hevosesta tyyneyden, rauhallisuuden ja tyytyväisyyden. Kun on sitä itsekin. Me viihdymme täällä, nämä maisemat ovat juuri sitä, mistä pidän. Kuusi- ja honkametsää, lehtometsää, peltomaisemaa, järvi. Syksyn harmaudesta huolimatta.

Olemme myös tehneet ennen näitä maastoja maastakäsin harjoituksia ja ne ovat menneetkin kivasti. Tuikku on skarppina ja tekee pyydetyt tehtävät hyvin, peruutukset onnistuvat reippaasti ja pitää katsoa kuukauden päästä, mitä tulosta näistä on syntynyt. Takaosan väistöt, missä tehdään asetus ja ulko-ohja toisessa kädessä, tähän Tuikku reakoi hyvinkin herkästi, ennakoi. Ja tässä vaatii vielä harjoitusta ja malttia. Jos viikonloppuna tuleekin lämmintä, kokeilemme kentällä ratsastusta vähän aikaa, jolloin pääsemme myös tekemään selästäkäsin harjoituksia. Olen myös maastoillessa kiinnittänyt huomiota käsiini, juurikin siihen, että jäisi se liike taaksepäin pois käynnissä ja laukassa, missä tämä korostuneesti on näkynyt. Piintyneitä tapoja on hidasta poistaa, mutta vähitellen, pikkuhiljaa. Koskaan ei ole valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.