keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lumimaasto

Oi, miten sitä vanhanakin ilahtuu lumesta!!! 💖 Eilen tiistaina oli luvattu lumimyräkkää ja töihin lähtiessä meninkin Muijalan kautta Vihtiin, jotta vältyn moottoritien kiihdytysajelulta. Ja satoi lunta, isoja hattaroita, valkoinen maa. Aamulenkilläkin koirien kanssa näki hyvin mennä metsäpoluilla.


Pääsin tallille pimeän aikaan ja ajokeli oli haasteellinen. Porintien liittymästä Hanko-Hyvinkää tielle oli ylämäkeen juuttunut rekka, se ei päässyt etenemään, jonoa oli takana. Ja olin juuri liittymän alkuosuudella, aikani katseltuani, koukkasin takaisin Porintielle ja sieltä sitten Vanhan Turuntien kautta motarille ja Hyvinkää-Hankotietä pitkin tallille. Oli ajettava kieli keskellä suuta. Polanteet ja painunut lumi ajourille teki kelistä haasteellisen, röpelöinen, osittain märkä lumi oli tallaantunut ja eipä uskaltanut kovaa ajaa. Ennen Kirkniemeä lumisade muuttui vesisateeksi, tien pinnat märät, mutta ei lumiset. Siinä meni näköjään raja. Lohjansaaren tie oli taas luminen ja tallille päin pystyi vielä hyvin ajamaan, mutta kotiinpäin tullessa vesisade oli muuttanut sataneen lumen pehmeäksi ja ajaessa välillä vei kohti ojaa, välillä kohti keskustaa ja vastakkaista kaistaa. Ajovauhdit olivat kaikilla maltilliset.

Tallilla odotti hevoset ulkona. Ketään ei ollut pihatossa. Ja hevoset viihtyivät heinäkaukalon läheisyydessä ja tallin pomokin tarkkaili pihattorakennusta. Syynä oli katolle satanut lumi, mikä oli märkää ja se piti hevosten mielestä ikävää ääntä ikään kuin katto romahtaisi niskaan pihatossa kun märkä lumi vieri peltikattoa pitkin alas. Siltä se näköjään niistä vaikutti. Etenkin tämän huomasi siitä kun tulimme Tuikun kanssa maastosta ja olin saanut ruokittua Tuikun ja laitettua varsalle oman ruokansa pihattokarsinan astiaan, oli varsa levoton syödessään. Ja levottomammaksi muuttui kun Tuikku poistui pihatosta. Menin tällöin varsan vierelle syöttöastian luo ja silittelin kaulasta, jotta malttaa syödä nappulansa. Vähäinenkin lumen vieriminen peltikattoa pitkin aiheutti hätäisyyttä, mutta sai kuin saikin syötyä nappulansa. Ja kun ruoka oli syöty, avasin pihattoon vievän portin ja niine hyvineen varsa juoksi ovesta ulos, ettei se katto ehdi pudota niskaan.


Maasto olikin pukeutunut lumivaippaan. Teillä oli lunta ja metsäteillä oli polkemattomat tiet. Saimme Tuikun kanssa vähän vastusta lumesta. Teimme kevyen lenkin, tällä kertaa suurimmaksi osaksi käyntiä. Vaikka tilsakumit ovatkin kengissä, tahtoo niihin kertyä lunta ja aiheuttaa toki riskinsä venähdyksille jos kovin kovaa olisi paineltu menemään. Lähteehän ne lumipaakut sieltä pois. Puutkin olivat taipuneet teiden ylle, jopa niin, että niiden paino sai etenemisen hankalaksi. Paksut oksat, lumivaippa ja niiden alitus kasteli ratsastajan kun lumi valui vaatteiden sisään. Oli melko aavemainen näky tiellä kun esteenä oli lumiset puunoksat ja jouduin painautumaan Tuikkua vasten, jotta päästään etenemään ja luottamaan siihen, että se osaa kulkea oikeaa reittiä eteenpäin. Itse kun en pystynyt ohjaamaan enkä näkemään mitään lumisten oksien estäessä näkyvyyden ja niihin olisin jäänyt kiinni jos olisin suorassa istunut. Tämä oli aika jännää Tuikun mielestä. Mutta hyvin rauhallisena muutoin pysyttiin. Ja maisemat olivat kuin postikortista niittytielle käännyttyämme. Harmi vain kun ei ollut kameraa mukana, sain otettua epätarkkoja kuvia kännykällä. Mutta kaunista oli, hiljaista, pimeää. Pehmyt lumivaippa tiellä, otsalampun valossa suuntasimme eteenpäin. Tämän kaltaisissa tunnelmissa haluaisi viipyä paljon kauemmin. Kiireetöntä, tyytyväistä, Tuikku on rauhallisen tyyni, askeltaa eteenpäin kun näinä maastokertoina ei vaadita käyntiin ripeyttä, saa vain puksutella eteenpäin. Märkiä me olimme. Tuikulla oli saderatsastusheijastinloimi päällä, joten se suojasikin hyvin. Vettähän satoi maastomme ajan. Lumisateesta oli tullut jo vesisadetta. Mutta onneksi ehdin ajoissa maastoon, näin pääsimme lumen seassa tarpomaan. Kun talvet ovat muuttuneet epävakaiksi niin jokaisesta hetkestä, minkä saa olla ns. talvisessa säässä ratsastamassa, on hyödynnettävä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.