keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Älä korjaa toimivaa

Aika on vierähtänyt nopeasti. Suurimmat muutokset tämän vuoden puolella ovat omassa työssäni. Perusvarmasta toimeentulosta astuin tuntemattomaan ja irtisanoin liiketilani. Teen töitä helmikuun loppuun ja olen ns. tuuliajolla. Mutta tämä muutos oli positiivinen ja valvottujen öiden ja turhautumisen jälkeen koen olevani oikealla tiellä. Ratkaisu on ollut myönteinen ja olen melko rohkea tekemään isojakin muutoksia. En kuitenkaan lähde soitellen sotaan. Olen saanut säästettyä melko mukavankin pesämunan, mikä on myös ollut Tuikun rahasto, mistä on maksettu eläinlääkärikäynnit ja isommat operaatiot jos niitä on tarvittu. Nyt ei ole pitkään aikaan ollut tarvetta isommille tutkimuksille. Aloitan liikkuvan työn, teen tilausten mukaan ja toteutan perushaaveeni, mistä olen pitänyt paljon, mukaan otan kotileivonnaiset / pitopalvelua erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tämä vaatii paperitöitä, ilmoituksia, lukemista ja varustautumista. Miten mielenkiintoisia sivuja tarjoavatkaan eri kakkualan yritykset pursottimineen, koristeineen ihan mihin mielikuvituksen rajat vain riittävät. Ja paljon muuta. Paperitöitä edessä, mikä vie aikaa ja toisaalta tuo mukanaan omat haasteensa.


Tuikun kohdalla aloin kiinnittämään huomiota sen haluttomuuteen liikkua. Sitä on tullut vähitellen ikään kuin salaa, siten mitä ei välttämättä rekisteröi, mutta aiheuttaa miettimistä, että jotain on jossain, mutta missä. Apujen käyttö on lisääntynyt, etenkin pohkeiden. Välillemme alkoi tulla selkeästi jännittyneisyyttä, kireyttä ja huonotuulisuutta. Tuo huonotuulisuus välittyi ja osasyynä varmasti työelämän muutosvaiheet - eipäsjuupasmietinnät -, mitkä heijastuivat myös omaan mielentilaan sekä hevoseen. Mutta Tuikulla alkoi olemaan sitä, ettei se tullutkaan enää tykö ja läsnäoloni vaikutti enemmänkin siltä, että se vältteli kontaktia, teki kuten pyysin, mutta se liikkuminen. Ja kuten jo ed. kerroin vasemmassa laukassa oli huomauttamista. Olemme liikkuneet Tuikun kanssa paljon keskenämme ja nyt pitkän tauon jälkeen päässeet kaverin kanssa, mikä on ollut pienellä lepotauolla ja vähitellen palautellaan normaalikäyttöön. Kaverinkaan kanssa meno ei vaikuttanut siihen, että liikkuminen eteen olisi saanut ripeyttä, mutta parin kerran jälkeen löytyikin jo intoa kuten ennen ja katsoin parhaimmaksi tulla alas taluttamaan, jotta saadaan hevoset pidettyä rauhallisina kun toinen ei voi ihan siinä määrin mennä kuin Tuikku. Mutta oli siinä mielessä kiva maasto, että löytyi sitä omaehtoista reippautta. Olimme jo keventäneet Tuikun kanssa menoa viime viikolla, ohjasajo, talutuskäyntiä ja pari kevyttä maastoa.


Maanantaina Tuikulla oli kengitys eikä hänen mielestään takaosassa ollut muihin kertoihin nähden mitään erityistä muutosta. Kengityksen jälkeen oli kiropraktikko ja kireyksiä löytyi, mutta ei mitään erityistä, minä odotin, että ristiselän alueella ne ongelmat ovat. Mutta ne löytyivätkin vasemmalta puolelta viimeisen kylkiluun kohdalta, vasen olkavarsi ja kaula reagoivat. Ja todennäköisin syy on satula ja korjattu toppaus. Tuikulla on toispuoleisuutta ja toppaus on tuonut muutosta. Laitoinkin satulasepälle viestiä, jolloin voi miettiä, mitä satulalle on tehtävä. Tällaisenaan se ei toimi. Joskus asiat voivat olla pienestä kiinni, muutos näkynyt vähitellen Tuikun käytöksessä ja kun syy-yhteyskin on löytynyt voi taas ihmetellä, miten hienovaraisesti hevoset viestivät. Ei tässäkään suurempaa protestointia, mutta käytöksessä ja liikkumisessa muutosta, liikkuminen hiipunut. Vähitellen, ei äkkinäisesti, mutta vähitellen, mitä ei välttämättä heti oivalla, mutta alkaa pienoinen epäröinti, että jotain hevosessa on, mutta mitä, sehän tässä usein vaikeata onkin.


Kun taas tammavarsa on ollut kovin ilahtunut tulostani, se tulee luokse, hörähtää. Ja usein sanonkin, että se odottaa ruokaa. Sehän on meidän kahden rutiini. Nähdessään minut se tietää, että Tuikun jälkeen on sen vuoro. Mutta miten järkevä se on, vielä ei sen kanssa paljon touhuta, jonkin verran, silloin tällöin. Mutta siltikin harjaaminen ja kaviot sujuvat, vanhat opitut taidot ovat tallella. Sille kerron, miten mukava se on ja tykkää harjan rapsutuksesta ja kaulailusta. Kaikelle niin avoin ja optimistinen tamma. Jollain tavalla valloittava, mutta laumassa on alkanut tammavarsan omien rajojen ja lauman hierarkian testailut. Pomo on edelleenkin pomo ja Tuikku vielä sen suhteen kaveri, jota on väistettävä. Mutta kahden muun kanssa voi välillä käydä niin, että tammavarsa on se, joka käskee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.