keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Uutta kohti

Vuosi vaihtui, taakse jäi hyvät muistot. Tuikku on ollut tyytyväinen paikkaansa, samoin minä. Kaikkea on tehty yhdessä, rutiinit toistuvat ja arki soljuu eteenpäin. Tuikun kanssa ei ole ollut mistään vääntämistä, kaikki on tehty. Välillä on toki laiskuus iskenyt, molempiin. Ainakin minuun näin viimeisinä päivinä kun talvesta ei ole tietoa ja sää vaihtelee. Tuikustakin huomaa, että välillä voisi vain loikoilla kaverien kanssa. Komentaa varsaa ja pitää sitä järjestyksessä, mutta aina on lähdetty työhön ja mistä tiedän sen olevan tyytyväinen. Tuikku tulee jo valmiiksi pihattoon odottamaan, milloin lähdetään. Siltikin, vaikka välillä joutuu aitojen sisälle tai mikä ikävintä tarpomaan lätäköistä, mutaliejusta, märistä poluista. Ja jos tekisi välillä mieli jättää ratsastus väliin, on liikutuksella hevoselle tärkeä merkitys, ylläpitää hyvää kuntoa, vatsan ja suolen toimintaa ja viimeisenä, ettei pääse lihomaan. Vaikka senkin kohdalla välillä tuntuu, että mitä väliä. Haittaako se jos nyt vähän lihoo. Kun kerran on päässyt kunnolla lihomaan, ei enää ihan samaan rumbaan halua joutua. Ne kilot tulevat joutuisasti, mutta se kilojen karistaminen ei käykään ihan yhtä helposti.


Olemme liikkuneet samalla tavoin kuin ennenkin, säistä huolimatta, huolimatta siitä, että viitsiikö ja huvittaako. Sitä on mentävä. Toisaalta tehdyn lenkin jälkeen on hyvä mieli, Tuikku saanut sopivasti rasitusta. Toki en tiedä, osaako se arvostaa samalla tavalla kuin itse. Mutta tyytyväinen se on. Nyt kun pohjat ovat jäiset, kenttäkin jäätynyt, hiekalla ja liukas, kävimme vuoden ensimmäisenä päivänä kentällä. Liikuimme käynnissä ja ravissa. Liike on selvästi matalampaa kuin silloin kun kenttä on sula ja pehmeä. Muutoin liikutaan hyvin. Kävimme kierroksen maastoesteradalla, siitä takaisin kentälle. Aloitimme harjoitukset käynnistä, siitä siirtyminen pysähdykseen. Seuraavaksi otimme mukaan jo peruutukset, siitä raviin jne. Emme kovin kauan olleet kentällä, jatkoimme maastoon, menimme ylös polkua pitkin ja siitä metsäpolulle ja takaisin tallille.

Tuikulla oli vapaa uudenvuodenaatto, lauantaina kävimme tekemässä lenkin ja menimme reippaasti. Näin sai sitten jäädä odottamaan uuden vuoden rakettien paukutusta ja hyvin oli pihattolaumassa mennyt ilta, olivat olleet tiiviisti yhdessä ja kuullostelleet. Tulevalta vuodelta odotan vain sitä, että pysymme terveinä, pääsemme pariin matkaratsastuskisaan ja koemme Tuikun kanssa yhteisiä, mukavia hetkiä. Voisimme vähän kehittyä sileällä jos siihen kiinnostusta riittää. Mutta maastoilu on se, mikä sopii meille molemmille. Ensimmäisen työpäivän jälkeen viimeinen asiakas siirrettiin toiselle päivälle ja pääsinkin hyvissä ajoin tallille. Mukava vuoden aloitus siltä osin. Lumet olivat sulaneet sateiden myötä ja Tuikku oli ulkona. Sieltä se tuli pihaton suojiin, niin tammavarsakin. Jonka Tuikku sitten hääti pois portin edestä, kyllähän se tietää, että se pääsee aina ensin. Alkoi olemaan jo lähes pimeää kun pääsimme liikkeelle ja maasto meni hyvin. Pari laukkapätkää, ravia ja käyntiä pääasiassa. Pohjat ovat paikoin jäiset ja päälle satanut vesi tekee niistä liukkaita. Olemme pariin kertaa Tuikun kanssa pimeällä sammuttaneet otsalampun. Ja näkee ilmankin varsin hyvin. Tunnelma on omanlaisensa, maisematkin erottuvat pimeydestä huolimatta tummina silhuettina. Hyvin pystyisi liikkumaan, metsäteillä ja poluilla valo on hyvä olla, jotta näkee paremmin pohjan epätasaisuuden, kiven ja kantojen vuoksi, mihin kavionsa asettaa. Mutta tasaisilla teillä voi mennäkin ilman lampun valoa.

Joskus voi onnistua selfiessä...

... tai sitten ei.

2 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta 2018 myös teille!
    Eikös teillä ollut jossain lähellä se maneesikin, mihin tarvittaessa pääsee huonoja pohjia pakoon? Nämä lumettomat/vähälumiset talvet on kyllä pohjien osalta haasteelliset ja siellä vielä etelämpänä tilanne on huomattavasti huonompi lumen osalta kuin esimerkiksi täällä Kanta-Hämeessä, vaikkei täälläkään nyt liikaa tuota lunta ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siuntion puolella maneesi, ajomatka ei taida kovin pitkä olla ja sitäkin on tullut mietittyä. Ja puhettakin oli, että lähdetään kun kenttä alkaa olemaan jäinen. Mutta hyvä muistutus. Täällä kelit ovat olleet niin vaihtelevat, mutta toisinpaikoin voi ollakin ihan hyvät pohjat saman kaupungin sisällä, vähän vain eri suunnalla. Täälläkin kykenee menemään laukkaa paikoitellen. Hokitkin on alla, mutta ponnistusvaiheessa ei haluaisi hevosta viedä pohjalle, mikä on sateesta liukas jos ensin on ollut pitävää suoraa ja sitten tuleekin jäätikköä. Viikonlopuksi on taas luvassa pakkasta. Nyt siis kosteaa ja sadetta. Tietää kovia teitä taas.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.