sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Aurinkoinen rekiajelu

Miten voi ollakin helmikuu aivan täydellinen talvi. Eilen sen kruunasi aurinkoinen pakkaspäivä, sopivasti ei liikaa. Pääsimme Tuikun kanssa rekiajelulle Jari mukana. Hän kuvasi ja editoi videon. Jälleen yksi video muistojen albumiin. Tuikku meni kuin vanha tekijä, valjastus ja aisojen väliin ohjaus meni ensimmäisellä yrittämällä. Valjastin tämän toisen kerran jo itsenäisesti, laitoin aisojen väliin ja hyvinhän se meni. Tulihan siinä muisteltua niitä rekiajeluja, mitä teimme lapsena, suomenhevosilla. Isolla reellä mentiin ja ilman sähläystä emme aina selvinneet. Siihen aikaan saimme osallistua hevosen ajoon reellä aikuisten perässä, mutta karsinoihin ja muutoinkaan hevosia harjaamaan ei ollut asiaa. Tuikku sitä vastoin on niin rauhallinen ja tyyni, mikäs siinä kun kaikki on hyvin, tyytyväisyys näkyy siitä. Se heijastuu kaikkeen. On mukava mennä yhdessä Jarin kanssa, hänelle ensimmäinen rekiajelu Tuikun kanssa. Kaikkea on koettu yhdessä. Tuikusta on tullut tärkeä osa yhteistä harrastusta, valokuvaaminen, videoiminen, kuvien käsittelyä, kuvan ottoa. Tuikusta on kuvia ja videoita paljon. Kuvan ottaminen ei ole helppoa, valotusajan, tarkkuuden, kohdistuksen ja taustan valitseminen vaatii jo "hyvän tuurin" lisäksi melkoista taitoa etenkin silloin kun halutaan ottaa kuvaa, missä kaikki olisi kohdallaan. Tämän takia Jari toimii kuvaajana. Minä kun tyydyn kuvaan, missä on minulle tunnearvoa ei niinkään teknisesti ja taidollisesti hyvä kuva. Minua ei haittaa, vaikka tausta ei sopisikaan kuvaan, se voi tehdä kuvasta levottoman tai viedä kuvattavalta kohteelta terän pois. Pääasia on tilanne, se hetki, minkä haluan tallentaa. En siis koe kuvan ottamista itseisarvona sen laadun ja hyvän kuvan takia vaan kuvalla on muutoin suurempi merkitys. Kun taas kuvaajalla, jolla on osaamista ja näkemystä hyvästä kuvasta, näkee vaivaa, osaa valita oikean hetken, tarkennuksen, valotusajan jne.

Perjantaina töiden jälkeen kävimme kentällä tekemässä "sulkeisia", pakollisia ja silloin kun maastoon ei jaksa lähteä, on suuntana kenttä. Hyvin meni, hienosti Tuikku teki kaiken ja ei voi olla kuin tyytyväinen hevoseen. Lopuksi menimme auratulla peltoradalla loppulaukat ja siitä kävellen talliin. Mitä tähän voisi sanoa, kiitos Tuikku 💖
.

2 kommenttia:

  1. Nämä on kyllä mukavia nämä teidän yhteisvideot :) Reki olisi kyllä mukava omistaa näin talvella varsinkin, kun nyt on kunnolla lunta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :). Jari on kovin innostunut kuvaaja ja editoikin mielellään. Minä taas kyhään videot aika nopsaan, en niin jää säätämään sopivia leikkauskohtia vaan teen vähän sinnepäin :D. Itsekin tykkään näistä, onnistuneista tilanteista ja mukavasti tehdyistä videoista, mistä käy oleellisesti esille, mitä tehdään. Tuikku nyt on päätähtemme kuvauksissa <3. Reki on todella mukava, samalla saa myös hyvää liikuntaa hevonen ja käyttää selkäänsä oikein ja kivasti kulkee pellolla lumessa ja onhan se mukava istua reen kyydissä. Tarkoitus oli alun perin ottaa mukaan myös eväät, mutta se jäi suunnitelman asteelle. Vaan säät ovat olleet aivan mahtavat.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.