maanantai 5. helmikuuta 2018

Maastoilua ja biomekaniikkaluento

Talvi yllätti jälleen - myönteisesti. Lumimyräkkäpäivä torstaina, helmikuun ensimmäisenä päivänä oli juuri sellainen talvipäivä, mikä sopii minulle. Aivan mahtava lumisade, pyry ja tuuli ja lunta satoi. Parasta toki mennä tallille, myräkässä ajaa autoa ja nauttia auton kyydissä tuulesta, tuiskuttavasta lumesta ja harmaasta lumiusvan peittämästä näkyvyydestä. Ajokeli oli toki haasteellinen, mutta ei pahin. Tuikun kanssa lähdimme maastoon ja kun tuiskutti lunta, laitoin Tuikulle korvahupun ja heijastavan ratsastusloimen. Loimi on muutoin hyvä, mutta barefootin satula vie tilaa ja sen kanssa loimen asettelu vaatiikin vaivaa.


Otin myös kypäräkameran, mutta huonoksi onneksi se osui kuusipuun latvukseen ja putoava lumi osui linssiin. Joten videointi jäi siltä osin. Alkuosasta otin muutaman pysäytyskuvan, mikä ei näytä koko totuutta, miten huono näkyvyys oli. Ja tämän oivalsi isolla pellolla, minne Tuikun kanssa suuntasimme. Siinä pyryssä oma suuntavaisto petti täysin, sillä pellon reunoja ei näkynyt kunnolla, kaikki oli yhtä valkoista massaa ja vaikutti tasapainoon siten, että selässä ollessa pyörryttävä tunne oli todellinen. Kun ei nähnyt kuin metrin eteenpäin, ei hahmottanut oikeastaan minkäänlaista muotoa ja tämä sai aikaan epämääräisen tunteen selässä ikään kuin tipahtaisi millä hetkellä alas. Muutoinhan sitä olikin mukava mennä ja pellolla menimme kaikissa askellajeissa. Kotiinpäin mentäessä tutussa ylämäkiosuudessa Tuikku läksi kuin tykin suusta, teki niin mojovan pukin innosta ja oli pysäytettävä kun laukka meni räpellykseksi. Otettiin uudestaan ja tällä kertaa lähdettiin samoin, mutta ilman pukitusta. Vauhtiahan Tuikulla oli. Ja alla oli Barefootin satula, joten liikkumisessa oli selvä ero topattuun satulaan, mikä odottaa korjaamista.


Lauantaina olikin pakkasta jo enemmän, tien pinnat jäisen liukkaat. Taas kerran suuntasimme isolle pellolle. Hankivastus on siinä mielessä hyvä, että siinä joutuu jo käynnissä työskentelemään. Pellolla menimme laukkaa ja ravia, mutta muutoin emme tehneet mitään erityistä. Tuikun raskaus heinäpaalista on edennyt, laskettu aika häämöttää jo edessä, joten epätoivoisen omistajan epätoivoiset yritykset taistelua vapaata heinää vastaan on menetetty. Seuraavana vuorossa yritykset rekiajelulle. Tuikun kanssa tätä ei ole vielä kertaakaan päästy toteuttamaan ja todennäköisesti ei ole sitä tehty aikaisemminkaan. Mutta tämä voisi hieman lisätä kulutusta enemmän kuin kärryhölkkä tai ratsastus, vaikka hikeen asti usein mennäänkin. Rehkimäänkään kun ei heti voi, kun liikutusmuoto on uusi ja raskaampi kuin kärryillä mentäessä.


Sunnuntaina oli biomekaniikan luento Nurmijärvellä. Luennoitsijana oli Heidi Hyytiäinen. En aio referoida luentoa vaan pääosin kertoa aiheesta, mitä nyt mieleen jäi. Oli nimittäin mielenkiintoinen 2 ½ h ja luentoa jaksoi kuunnella keskittyneesti. Ydinajatus on se, että hevonen on luotu liikkumaan ja hevosen rakenne on "ultimate liikuntakone". Tehty liikkumista varten. Hevosen sydän on massiivinen lihas ja hevosen heikoin lenkki ovat sen keuhkot. Hevonen on siis luotu liikkumaan, syömään ja pakenemaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta olivat hevosen raajat, mitkä verrattuna ihmisen raajoihin ovat kuin pienet tikut. Ihmisellä voivat raajat olla massakkaat, sydän joutuu pumppaamaan verta alas saakka ja samoin hevosella toimii sydän samoin. Mutta hevosella sijaitsevat verisuonistossa jaloissa "sulut" tietyn välein ja pakotilanteessa hevosen ei tarvitse pumpata sydämestä verta alaraajoihin asti vaan se voi sulkea näillä suluilla verenkierron ja käyttää hyödykseen hapekasta verta tehokkaammin isompiin lihaksiin, jotka tarvitsevat räjähtävää voimaa pakotilanteessa.

Mitä taas tulee hevosen rakenteeseen on sillä raskas rintakehä, vahva takaosa ja kannattelevat jalat suhteessa runkoon hyvinkin kapoiset. Niinkin ison ja painavan massan kantamiseen riittää neljä tikkujalkaa. Sydän on iso ja suolisto massiivinen. Asymmetrisessä askellajissa eli laukassa suolisto liikkuu laukan vaiheessa taakse kun hevonen on takaosansa päällä ja heilauttaessaan itseään taas eteen, suolisto liikkuu eteenpäin painaen palleaa-> pumppaa -> ampuu ja imee ilmaa laukassa. Suolisto auttaa pallean toimintaa.

Luennolla käytiin läpi myös ontumia, miten silmä ne havaitsee. Yleensä puhutaan ns. ottaa lyhyempää askelta, mikä todellisuudessa tarkoittaa sitä, että askel ei ole lyhyempi jos näin olisi, hevonen ei kykenisi etenemään vaan päätyisi kulkemaan ympyrää pääsemättä eteenpäin. Kyse on enemmänkin siitä, että ns. ontuva takajalka jää ottamaan askelta enemmän taakse, jolloin suhteessa liikuvaan viereiseen jalkaan näyttää siltä, että hevonen ottaisi lyhyempää askelta. Luennolla käytiin läpi asymmetriset ja symmetriset askellajit. Hauislihas, miten se koostaan huolimatta on vahva ja suhteessa sen kokoon hyvinkin toimiva. Askelsyklit, heiluntavaiheet ja kesto. Ontuman mittaus painolevyillä. Kun terve hevonen astuu jalalla painolevylle on käyrä yleensä nouseva, käyrän kesto pidempi kuin ontuvalla hevosella, joka voi välttääkseen kipua toimia siten, että käyttää kipeää jalkaa nopeammin, käyrän kesto on lyhyempi tai käyttää kipeää jalkaa kevyemmin eli ei astu koko painollaan, käyrän kesto pidempi, mutta matalampi. Käyrän korkeus mittaa painetta, leveys aikaa. Si-nivelen toimintaa käytiin läpi luennon lopulla hyvin lyhykäisesti. Sen toiminta on tärkeä ja se on ikään kuin luulevyn alla piilossa oleva rosopintainen nivel, missä kaksi nivelpintaa on päälletysten. Luennolla suositeltiin seuraavaa YouTube videota: Inside nature giant / Racehorse. Paria kirjaa: The Dynamic Horse / HM Clayton ja Goff Lesley, Si-nivel ja toiminta (ei ilmeisesti kirjan nimi, mutta käsittelee ko. aihetta).

Tässä siis joitakin yksityiskohtia luennolta. Mielenkiintoisin osio oli mielestäni hevosen liikkuminen ja luennoitsija havainnollisti käytännössä hyvin, mistä liikkumisessa on kyse verrattaessa ihmisen liikkumiseen. Puhuttiin heiluntavaiheesta ja liikeradasta, mikä raajalle on mahdollista sen liikkuessa tietyssä askellajissa eli esim. kävely. Ihmisellä raaja kiinnittyy lonkasta ja tästä kohden mitattuna, mikä on raajan liikerata eteen ja siitä taakse (tälle oli ihan oma sanansa, mutta muistiinpanot ovat suppeat johtuen lukulasien puutteesta). Tässä hyvinkin päällisin puolin kerrottuna luennon sisältö. Paljon asiaa ja mietittävää. Käsitteistö laaja ja jos luentoa lähtisi referoimaan, ei siihen riittäisi pari sivua. Ja oma kapasiteetti tallentamaan saatua tietoakin rajallinen. Eniten olisin kaivannut monistettua infopakettia, mistä olisi jäänyt mustaa valkoisella. Nyt omat muistiinpanot olivat niin suppeat, joten paljon jää unholaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.