torstai 15. helmikuuta 2018

Rekiajelua

Talvi on jatkunut edelleen. Tuikku päässyt liikkumaan myös kärryillä ja vauhtia on löytynyt - ainakin kotiinpäin. Olemme Tuikun kanssa päässeet tammavarsan ajelukaveriksi, tällöin menemme edellä ja tammavarsa tulee kärryllään perässä. Ensimmäinen kerta sujui hyvin, Tuikku toimi rauhallisesti ja oli turvakaverina hyvä nuorelle varsalle. Ajo-opetus on tammavarsan kanssa sujunut rauhallisesti ja kiirettä ei ole pidetty. Tuikulla sitä vastoin paikallaan odottelussa menee välillä pieni herne nenään ja kiire eteenpäin olisi.

Ja niin vain näyttäisi siltä, että talvea on luvassa helmikuun loppuun asti. Meillä oli tavoitteena rekiajelu, mitä en ole Tuikun kanssa kokeillutkaan. Tilasin mäkivyöt ja länkisuojat. Joten tamppivaljastus oli minullekin uusi ja pääsin senkin sitten oppimaan. Vielä tietysti harjoiteltavaa, mutta kun mäkivaljaat on saatu asennettua hevoselle sopivaksi onkin seuraava valjastuskerta huomattavasti sujuvampi, länget ja mahavyöt kiinni ja siinä sen sitten pitäisi olla. Itse rekiajelu sujuikin hyvin. Sitä ennen reen eteen laitto ja hevosen pitäisi kyetä seisomaan rauhallisena paikallaan odottaessaan aisoja paikoilleen. Tämäkin sujui yllättävän hyvin, ensimmäisellä kerralla ohjasin takaa tehden ympyrän vasempaan, suunnaten kohti aisoja, niiden eteen ja peruutukset. Vähän haparointia ja toisella yrityksellä jo hyvin ohjaus suoraan aisojen väliin. Miten rauhallisesti Tuikku toimikaan, ei mitään hätiköintiä ja ylimääräistä pörinää. Kuten oli ensimmäisellä hiihtoratsastuskerralla. Sukset saivat Tuikun ja muutkin hevoset ottamaan kierroksia.


Rekiajelulle lähdimme siten, että tallinpitäjä talutti Tuikkua ja varmuuden vuoksi mäki alas. Tuikku toimi kuin vanha tekijä ja tallinpitäjäkin kyytiin ja tehtiin pieni lenkki Huhtasaaren tielle. Käännöksissä piti huomioida reen pituus ja ohjata hevonen siten, että kääntösäde on laajempi kuin kärryillä. Tämäkin meni oikein hyvin. U-käännöksessä taas tallinpitäjä tuli ensimmäisellä kerralla rinnalle ja katsottiin senkin sujuvan helposti. Huhtasaaren lenkin jälkeen suuntasimme Tuikun kanssa kahden pellolle ja pääsimme myös hankiajelulle. Olihan mahtavaa. Tämän hevosen kanssa sujuu kaikki niin mukavasti ja toimii maltillisesti ja rennosti. Ja työskentelymuoto on Tuikulla hyvä, tässä joutuu hevonen pyöristämään selkänsä ja saadaan voimaa paremmin selkälihaksiin. Mäkivyöllä taas alamäkiin mentäessä jarrutuspaine suuntautuu enemmän takaosaan kuin normivaljastuksessa häntävyössä häntään ja sitä kautta selkään.



 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.