maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kiropraktikon käsittelyssä


Kevätauringossa, aamulla Tuikku tulee vastaan kun ajan parkkipaikalle. Hevosilla on puuhasteltavaa tarhassa, haapapuiden rankoja, mitä tykkäävät ajankulukseen syödä. Olemme Tuikun kanssa maastoilleet ja menimme eilen myös kärryillä. Teimme pitkän lenkin ja pieni hikikin tuli, pientä hölkkää niin paljon kuin mahdollista. Tien pinnat osin jäiset, mutta kevätauringossa hokkien alla pehmeät ja joustavat, joten hyvä oli mennä. Viimeisiä hetkiä, jolloin voi vielä ravata ennen kuin tulee kelirikkoaika, pohjat kuralla ja tällöin onkin katsottava, missä voi ravailla, jottei tiet ihan täysin mene hevosten kenkien alla huonoksi. Iivarintien lenkki oli mukava ja aurinko paistoi, lämmintä, mukavaa istua koppisten kyydissä. 

Maastoilleet olemme myös, laukanneet ja ravailleet. Liikkuneet monipuolisesti ja rekiajeluun jos vielä pääsiäisenä ehtisi ennen kuin lumet sulavat pois. Tuikulla oli tänään kiropraktikko ja oli paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tasapainoinen, takaosassa joustoa, lihakset hyvät ja näin olin itsekin huomioinut. Tosin myös edelleenkin vasen laukka on se heikompi, tarvitsee vahvistusta takaosaan, jotta laukka olisi vasempaan myös hyvä. Mutta rekiajelu on tuottanut tulosta ja mäkivyöt ovat Tuikulle hyvät, joten niitä aion käyttää myös koppisten kanssa ja jättää perinteisen valjastuksen, missä on häntäremmi, kokonaan pois. Tuikku voi hyvin ja etenkin se, että takaosa oli ennen hoitoa jo hyvä, selässä jousto. Siitäkin huolimatta, että on talvi ja hokkiaika. Rekiajelu on sopinut ja sen myötä takaosaa saatu vahvistettua. 


Tuikulla on lupa mennä heinäkasalle ennen työntekoa. Sinne se suuntaa jo tottumuksesta ja saa vatsantäytettä. Hoikistunut on mukavasti, tämä näkyy myös vatsalinjassa ja siinä, että vatsalihakset alkavat erottumaan. Vielä on karistettavaa, mutta pidän jo huomattavasti enemmän linjakkaammasta mallista. 



Lauantaimaastossa olimme ratsain liikkeellä. Kuulimme jo kaukaa, että moottorisaha pörisi ja sitä kohti suuntasimme. Saimme ottaa kuvankin metsuri töissä ja Tuikku oli kiinnostunut siitä, kuka moottorisahan varressa on. Pörinä on melkoinen, mutta kuljimme ohi pitkin ohjin ja jatkoimme matkaa. Maastoilu sujui hyvin ja laukkaosuuksiakin pääsimme ottamaan. Tiet ovat paikoitellen liukkaat ja lauantaina ei pinta ollut sulanut lainkaan, joten tieliukkailla menimme suurimmaksi osaksi käyntiä. Metsäteillä pääsimme taas menemään reipastakin vauhtia ja lopuksi kävimme maastoradalla laukkaamassa molempiin suuntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.