keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kuulumiset


Työrintamalla on pitänyt kiirettä. Liikkeen lopetus ja muutto oli sellainen urakka, mikä vaatikin resursseja. Epätoivoiselta vaikuttanut urakka saatiin onnistuneesti hoidettua ja tavarat ovat vähitellen löytäneet paikkansa. Vaikkakin osa tavaroista seilaa vielä siellä täällä. Kahden palvelun yhdistäminen on ollut hyvä päätös. Ja töitä on riittänyt, jopa niin, että joudun varaamaan vapaapäivän kalenterista, jottei se unohtuisi. Tämän muuton vuoksi sai Tuikkukin ansaitut kolme vapaata viime viikolla ja palasimme taas töiden ääreen. Olemme käyneet rekiajelulla, videoineet sen ja videoinnista on se hyöty, että voi nähdä hevosen liikkeessä. Ja käännös yhdistettynä alamäkeen näyttääkin oikeasta takaosasta jäykältä ja askel varovaiselta. Jäällä olemme käyneet. Säät olleet hienot ja sunnuntainen rekiajelu oli mukava, kävimme jo pitkällä "avomerellä" ja pienikin rasahdus jäässä sai epäilemään jään kestävyyttä. Kylmäävä tunne olikin perjantain jäälaukassa kun laukatessa jää ritisi ja ritinä seurasi perässä. Tuikku oli rauhallinen ja eteni siinä vauhdissa kun pyysin, siitäkin huolimatta, vaikka jää ritisi takana.

Tuikku siirtyi rakkaasta pihattolaumasta tallipihan ruunien seuraan. Syynä lihavuus, Tuikulle ei sovi vapaa heinä tai heinän pitäisi olla "köyhää" mitä voi syödä lihomatta. Syksyn osalta oli rajoitettu, talven myötä vapaalla ja vaikka liikumme reippaasti ei se silti pidä linjoja kurissa. Vaihto sujui mukavasti ja laumassa on kolme ruunaa, väriltään ruunikkoja. Iso, pienempi ja pienin.




Kentällä ratsastimme eilen. Alussa kevyttä verryttelyä löysin ohjin, jotta lihakset pääsevät lämpenemään ja hevonen vertymään. Vähitellen otin tuntumaa ja harjoittelimme uralla ravia, kiemurauraa vastakkaiselle sivulle ja takaisin. Toinen pitkä sivu otettiin ravissa lisäystä, mihin tulikin vastetta ja vähitellen Tuikkukin innostui tästä niin, että pyrki ennakoimaan ja pontevasti liikkumaan kun pyysin raviin lisäystä. Kovin paljon emme ole sileällä menneet, syynä oma motivaation puute säntilliseen menoon. Maastoilu on mielekästä, maisemat vaihtuvat ja etenkin näin talviaikaan kun päästään jäälle ja siitä Lohjansaaren puolelle, on se monin verroin mukavampaa kuin säntillinen meno. Välillä olen miettinyt jos pyytäisi Tuikulle toisen ratsastajan pari kertaa kuukaudessa menemään sileällä. Tähän olisi tarvetta, sillä Tuikku on vasemmalle vino ja tämän takia menimme eilen kentällä. Pitääkseni suoralla uralla, tehdäkseni taivutusta siihen vaikeampaan puoleen, jolloin saataisiin vähän korjattua vinoutta. Ei tätä yhdellä ratsastuskerralla saa, pitäisi tehdä useammin ja se vaatii ratsastamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Maastoillessa kun voi vain mennä eteenpäin, välillä askellajia ja vauhtia muuttaen. Teimme myös peruutuksia ja siitä suoraan raville. Tuikku liikkui mukavasti ja löydettiin hyvä tahti menoomme. Ratsastuskerta oli sen verran kevyt, ettei loimitusta tarvinnut, vaikka lopussa kävimme laukkailemassa peltoradalla pariin kertaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.