maanantai 12. maaliskuuta 2018

Vauhtia

Olemme maastoilleet Tuikun kanssa. Talvi on ollut hyvä ja olemme menneet maastoillen niin paljon kuin mahdollista. Käyneet rekiajelulla, kärryajelulla, ratsastaneet yksin ja mikä parasta, myös kaverin kanssa. Ostin myös Tuikulle oman reen ja siihen aisat. Nyt meillä sitten on oma reki, mitä pitää maalata kun kesä tulee. Reki on ollut vanha maitoreki ilmeisemmin ja haimme sen Lohjalta. Tulevana viikonloppuna pitäisi testata rekeä ja painavahan se on. Sitä ihmettelimme myös, miten raskaita tukkireet ovat, miten hevonen niitä jaksaakaan vetää ja ravatakin niiden kanssa. Kun niiden liikuttaminen tuntuu jo vaikealta, vaikka jalakset alla ovatkin.


Tuikku on asustellut uudessa laumassa, vielä se on pahnan pohjimmainen ja ei ole laumautunut. Sen huomaa myös siitä kun tulen tallille, haluaa Tuikku tulla heti luokse, se odottaa, että pääsee mukaan. Tällä hetkellä sille oma ihminen on tärkeä, mutta kun laumaan on päässyt sen jäseneksi, hyväksytyksi ja pääsee rapsutusetäisyydelle, ei tarvetta niin suuresti ole sille huomiolle, mitä Tuikku vielä minulta hakee. Tuikulla oli tänään kengitys ja vasen etukenkä olikin jo löystynyt, olin irrottanut siitä yhden naulan, mikä oli lähtenyt jo nousemaan. Nyt kun taas kengitys on hoidettu, voidaan maastoilla reippaasti. Toki olemme menneet vauhdikkaasti. Lähdimme tallin orin kanssa ja tallinpitäjän kanssa maastoon Lohjansaareen ja alkumatkan menimme reippaasti, mutta Tuikku ei kovin innokkaalta menijältä vaikuttanut. Mutta kun pääsimme metsätielle, alkoi Tuikku jo ennakoimaan. Päästiin laukkaamaan ja olihan vauhtia, ori edellä ja Tuikku perässä, eikä tehnyt tiukkaa. Vauhtia oli ja jouduin pidättämään melko napakasti, jotta pysyy käsissä. Kumpaisellakin oli menohaluja enemmän kuin tarpeeksi ja kyllä tykkäsin. Otimme lyhyen käyntiosuuden ja uudestaan laukkaan. Vaikka Tuikku on oria kymmenisen senttiä pienempi, ei se vauhdissa hitaammaksi jää. Jouduin olemaan toisella laukkaosuudella tiukasti ohjissa kiinni, jottei saa päätään alas ja voimaa enemmän. Nytkin sitä oli, Tuikussa oli pitelemistä. Mutta pidin näistä vauhtiosuuksista ja lujaahan ne pisteli.

Seuraavana päivänä teimme saman maaston hieman vielä pidennettynä Tuikun kanssa ja tällä kertaa huomattavasti rauhallisemmassa temmossa. Hikeen ratsastin tälläkin kertaa ja Tuikku on hionnut reippaasti meidän maastoillessa. Tuikku liikkuu reippaasti, keskivauhdit ovat noin 9,2 km/ h maastoillessa ja niistä tulee sopivasti kulutusta.

Töissä on mennyt mukavasti ja jaan yhden tekeleeni, minkä suunnittelin ja toteutin yhdessä tyttäreni kanssa. Massakakkujen teko on mukavaa, niiden syöminen toki tuo ylimääräisiä kiloja, sen verran makeita ovat. Muutaman tilauksen olen saanut ja yhdessä jo enemmän haastetta, mutta siinä mielessä mukava haaste, että voi toteuttaa itseään ja mielikuva onkin jo, millaisen kakun teen. Massakakku siitäkin tulossa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.