torstai 22. maaliskuuta 2018

Working Equitation

Tuikun kanssa meillä pääasiallinen liikunta on maastoilua, olipa se sitten kärryillä tai ratsain, nyt talvella rekiajelukin on onnistunut. Kouluratsastus sanan varsinaisessa merkityksessä on jäänyt  meidän osalta, kentälläkin käymme ratsain, mutta tuolloin pääasiassa työstetään ravia suoralla uralla ja voimme tehdä isoa ympyrätyöskentelyä. Laukan olen jättänyt suoremmille linjoille. Oma mielenkiinto ei nykyisin riitä sileän työskentelyyn, mutta jotain mielekästä olisi kiva Tuikun kanssa tehdä, vähän siten, että lomassa tulee myös hyödyllistä taipumista. Tuikulle on tulossa pari kertaa kuussa tuttu vuokraaja ja hän saa sitten työstää suoruutta yms., mistä on Tuikulle hyötyä ja mihin oma motivaatio ei nykyisin riitä.

Tallinpitäjä sai houkuteltua meidät Working Equitationin maailmaan ja tulossa olisi vielä opettajakin pitämään meille tuntia kentällä. Tämä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja toimivalta, tässä on tarkoitus suorittaa tehtäviä ja päästä ns. yhden käden ratsastukseen, pääpaino istunta-avuilla, joihin Tuikku reakoi hyvin. Laji on minulle varsin vieras ja muutaman videonkin olen katsonut. Sekä alkeiskisat, mitkä vaikuttivat siltä, että niistä tehtävistä voisimme Tuikun kanssa suoriutua. Joten tänään kun oli kolmas työpäivä Tuikulla peräkkäin, laitoin kentälle pienen tehtäväradan. Kenttä on aika iso ja kentällä on muovitynnyreitä, joista otin kaksi käyttööni. Asetin yhden tynnyrin vasempaan päätyyn noin 10 metrin etäisyydelle päädystä samoin sivusta. Toisen tynnyrin vein toiseen päätyyn noin samoihin etäisyyksiin päädystä ja sivusta. Tein myös neliön puomeista ja tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä käsikirjoitusta, mitä tekisimme tällä neliöllä. Tässä näkee, miten heikko minulla on etukäteissuunnittelu. Asetin myös kaksi puomia rinnatusten ja tämän tarkoitus oli yksinkertaisesti se, että peruuttaisimme Tuikun kanssa puomien väliin.

Aloitimme harjoitukset käynnistä löyhin ohjin ja näytin Tuikulle kaikki laittamani tehtävät. Minulla oli varattuna kuivaa leipää taskussa palkintona hyvin tehdystä suorituksesta. Aloitimme peruutuksesta. Tulimme vasemman puoleiselle uralla, käänsin Tuikun kohti aitaa ja pyysin peruuttamaan. Ensimmäiset yritykset menivät siihen asti hyvin kun olimme puomien kohdalla, yritys saada suoraan puomien väliin, meni siihen, että Tuikun takapää oli vasemmalta yli. Tätä yritettiin uudelleen ja kun saimme onnistumaan ja Tuikun tekemään vaaditun tehtävän, sai se palkinnoksi paljon rapsutuksia ja kiitokset. Toistimme tätä peruutusta jokaisen kierroksen jälkeen ja Tuikkuhan toimi hienosti. Se oli vallan otettu suurista kehuista, sillä minusta vaikutti siltä, että tällaisen tehtävän suorittaminen on sille helppoa kunhan vain kuski pysyy ohjissa oikein ja istunta vakaa enkä jää vetämään vaan maltan istuntapainolla saada pysymään paikallaan sitten pyyntö ja suoritus.

Toinen tehtävä olikin tynnyrit. Olin laittanut toisen tynnyrin päälle pitkän juoksutusraipan, mistä häntä on poissa. Tämä oli tarkoitus ottaa mukaan ja siirtää seuraavalle tynnyrille. Ja tämähän sujui yllättävän helposti. Käynnissä suunnistimme tynnyrille, pyysin Tuikkua hidastamaan ja hyvin pysähtyi tynnyrin vierelle, otin pitkän juoksutusraipan käteeni ja se raapi hieman kentän pintaa kun siirryimme käynnissä seuraavalle tynnyrille. Ääni hieman oudoksutti Tuikkua, mutta toimi maltillisen rauhallisesti. Kun pääsimme tynnyrille, pyysin hidastamaan ja pysähtymään viereen ensin siis kiertäen vasemmalta puolelta tynnyriä tullen oikealle puolelle, pysähdys ja pitkän juoksutusraipan asetus paikalleen. Ja paljon kehuja, kiitoksia ja leivänpala. Kyllä Tuikulla olikin hyvä päivä, mutta näistä se suoriutui hyvin.

Kolmanneksi menimme neliölle ja suuntasimme oikeassa kierroksessa neliön päädyn puoleiselle sivulle ihan puomin viereen. Pysähdys, siitä sivuttain siirtyminen neliön sisään. Ja tässä harjoittelimme kulmakäännöstä, pieni pyyntö eteen, ulko-ohjan pidätys, ulkopohkeen painallus, johtava sisäohja, sisäpohje hieman ottaa etuosasta vastaan ja käännös toisen puomin viereen. Tämä oli mielestäni jo niin hieno suoritus, että sai jälleen kerran Tuikku kiitokset ja leipäpalat. Näin teimme koko neliön ympäri ja liikkeelle. Menihän hienosti.

Sitten oli vuorossa ravia, aloimme ravaamaan uraa pitkin tai uran vieressä, sillä osittain ura oli jäinen. Ravi tuntui olevan hissuttelua, joten otin mukaani kouluraipan ja pyysin tahtia paremmaksi. Kun raippa oli mukana, tuli hieman hätäisyyttä Tuikkuun ja tämä näkyi neliötyöskentelyssä. Tulimme neliölle vasemmassa kierroksessa ja tällä kertaa kun piti hidastaa puomin viereen, Tuikku liikkui eteen, siitä sitten hätäisesti taakse ja pyysin eteen, puomin vieressä sivuun puomin ylitys ei onnistunut. Toisaalta kyse on myös omasta virheistäni, vasen kierros on apujen kannalta minulle vaikeampi, ulko-ohja jää tässä kierroksessa helposti kovaksi, jään vetämään, pohjeapuja en saa selvästi annettua, joten meillä meni ensimmäinen yritys siihen, että Tuikku yritti ennakoida eteen vai oliko taakse, mitähän tässä pitikään tehdä. Pysäytin Tuikun, annoin miettimisaikaa ja jotta levoton liike jäisi pois. Vasen kierros ei tullut kulmakäännöksenä kovin hyvin, vaan kulmat oiottiin, mutta kiitin suorituksesta. Otimme uuden kierroksen, ensin ravia uralla, puomin viereen pysähdys ja suoritettiin uudestaan ja tällä kertaa paremmin.

Tynnyritehtävän otimme jo ravissa eli kierros ympäri ravia, tulimme tynnyrin viereen, pysähdys, juoksutusraipan poiminta, ravilla toiselle tynnyrille, raipan asetus paikalleen. Samoin ravityöskentelyä peruutusten kanssa. Tämän lomassa teimme ravissa myös vähän pääty-ympyrällä työskentelyä ja lopuksi kävimme peltoradalla laukkaamassa molempiin suuntiin.

Ensimmäiseksi kerraksi tätä helppoa tehtävää oli mukava suorittaa. Tässä tulee samalla tehtyä ikään kuin kivojen tehtävien suorittamisen lomassa pysähdyksiä, väistöä, kulmatyöskentelyä, peruutusta. Tuikkukin tuntui pitävän tämän kaltaisesta työskentelystä, missä työ on ikään kuin leikkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.