maanantai 30. huhtikuuta 2018

Sitä olet mitä syöt

Kesäkuntoon projekti on onnistunut Tuikulta paremmin kuin minulta 😊. Tuikku alkaa näyttämään minusta oikein hyvältä ja kaulan alla oleva löysäkin on häviämässä, Tuikusta näkee jo lihaksiakin paremmin kun esteenä ei ole hyllyvää. Pieni pyöreys ei ole pahasta, mutta ylipaino on. Kevään edistyessä on Tuikku päässyt mielipuuhaansa: syömään vihreätä ruohoa siellä, missä sitä jo pilkistää maasta. Ja maistuu hyvin. Nyt ei ole kiire kuivaheinäkasalle tarhasta tullessa vaan kiire on vihreille ryppäille. Hevosen kanssa jo pelkästään sen syömisen seuraaminen on miellyttävää, rauhallista ja kiireen keskellä se suo pysähdyksen. Pelkästään se oleminen siinä hetkessä on riittävää, rauhoittavaa ja miten siitä osaakaan nauttia. Vielä ei ole ollut erityisen lämpimiä päiviä ja Vapun tienoillekaan ei ole luvassa kovin hyvää säätä, mutta silti, kevät 💓.


Viimekertaisen "romahduksen" jälkeen olimme Tuikun kanssa koulutunnilla, parin vuoden tauon jälkeen. Ja se meni mukavasti. Sille on ollut tarvetta, vaikka maastoillessa sitä on ajatellut, että näinkin on hyvä. Ja hyvin on toiminut. Mutta pohkeille tullut auttamattoman hitaaksi. Ja tällöin on syytä katsoa sinne peiliin. Parannusta on tullut ja osasyynä toki vuokraajan paluu kehiin. Näkyyhän se Tuikussa. Olen jo itseäni sen verran ottanut niskasta kiinni, että maastoillessa teemme siirtymisiä ja pohkeelle reagointia. Mutta helposti  nämä jäävät pois. Sitä menee juuri siinä mukavuusalueella, missä paketti toimii riittävästi. Koulutunnilla palasimme istunnan pariin ja istuin ihan riittävän hyvin laukassa, nyt kun ei ollut esteitä ylitettävänä. Pysyin siis itsekin rauhallisena eikä liika into (kun taidot ei riitä) ollut viemässä keskittymiseltä suurinta terää pois. Esteillä taas meillä molemmilla on vauhtia, minä kun haluaisin vieläkin nopeammin ja hevosen kannalta olisi parempi malttaa, harjoitella tekniikka ja mennä rauhallisemmassa tahdissa.

Kävimme myös tiistaina kärryajelulla tammavarsan kanssa. Tuikulle tämä oli vapaapäivä ja teimme lyhyen reitin. Tammavarsa pääsikin jo hölkkäämään Tuikun perässä. Se on jo säkäkorkeudeltaan isompi kuin Tuikku. Keskiviikkona oli taas vuokraajan vuoro ja tälläkin kertaa mennyt hyvin. Torstai pidettiin vapaata ja tarkoitus oli pitää perjantaina estetunti, mutta se peruttiin. Lähdimme maastoon kaverin kanssa ja tällä kertaa mukana tallin ori. Teimme rauhallisen maaston eikä kumpaisellakaan ollut kovin menohaluja. Lauantaina menimme kentällä Tuikun kanssa ja palauteltiin perusasioita sekä kokeiltiin muutamaa hyppyä. Vielä korjattavaa, mutta osa hypyistä ihan kivoja. Yritin kovin muistaa pitää kädet rauhallisena alhaalla ja hypyissä myödätä, mutta vielä on parannettavaa. Jään hypyissä itse jäykäksi käsistäni ja olen vielä varsin kankea varreltani, vaikka tasapainoltani olen paljon korjaantunut menneiltä vuosilta.


Tuikulla oli myös kengitys ja laitettiin kesäkengät alle. Se mikä oli yllättävintä, olikin kavioiden kunto. Tilsakumeista ja märistä pohjista huolimatta, kavio oli niin kovaa, ettei siihen kengittäjän työväline meinannut tehota. Ja kaviot ovat hyvässä kunnossa, vaikka luulisi, että tilsat yleensä heikentävät, muttei nyt. Se myöskin, että Tuikku on muutoinkin voinut hyvin, vatsa toimii, lanta on hyvää, heinä ollut sopivaa ja tämä näkyy sen olemuksessa ja voinnissa sekä kavioissa. Ruokinta ollut heinäpainotteista, nyt säännöstellyllä heinällä saanut edelleenkin kokonaista hampun siementä ja lisänä melassileikettä, mitä ei valitettavasti nykyisin löydy "piipputupakkana" vaan turvotettavana. Annosmäärä tässä on vielä pieni, mistä nyt ei ole muuta iloa kuin se, että Tuikku odottaa seostaan kuin kuuta nousevaa. Jos ei tietäisi eikä laskisi, mitä annosmäärä sisältää niin näkemänsä perusteella voisi ihmetellä, miksi saa niin paljon. Melassileike turpoaa ihan älyttömästi ja parin desin annos näyttää aika massavalta turvotettuna.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Romahdus

Ensimmäisen estetunnin jälkeen sitä leijaili pilvissä - kun ei ollut kuvallista todistetta paikalla - ja oli niin euforinen tunnetila. Sitä hehkutusta ja onnea. Miten mukavaa oli. Vuokraaja kävi keskiviikkona ja oli mennyt taas kerran niin hyvin. Hän on todella hyvä ratsastaja ja olen "mustasukkainen", sen hänelle tunnustanutkin ja sanonut, ettei hehkuta liikaa, miten hyvin menee :D. Kun itsellä ei keskittyminen riitä hiomiseen ja hyvä niin, nähtyäni toisen estetunnin videoinnin, kävi mielessä pieni romahdus :D. Joten onneksi olen tyytynyt maastoiluun ja se on varmaan osasyy, että Tuikku voi hyvin. Jos olisin jatkanut hinkkaamista kentällä ja esteillä, niin tilanne olisi varmasti huonompi. Ei ole tarkoitus säälipisteitä kerjätä, mutta rehellisyys on paikallaan. Vaikka Tuikun laukka onkin puutteellinen, se ei selitä oman istunnan puutteita laukassa istuessa satulaan. Kevyessä istunnassa, mitä käytän lähestulkoon aina maastossa, jotta selkä saa vapautuksen, ei ole ongelmia. Mutta harjoituslaukka, mitä tähän nyt sanoisi. Jotain en ole oivaltanut fysiikan puolelta oman kehon käytössä. Muutoin estetunti oli mukava, Tuikulla vauhtia ja niin reipas, tekevä, työteliäs. Mitä tähän voisi kuvata, miten mukava Tuikku onkaan. Siitäkin huolimatta, että edellisenä päivänä oli ollut työpäivä vuokraajan kanssa, sitä ennen kevyt maasto. Mutta tallin ori, Saarelan Viljami, se on hieno. Ratsastuksesta voi käydä katsomassa Facebookissa sen omilta sivuilta. Monitoimiori.


Toinen romahdus oli nähdä videolta, että olen lihonut. Leivontatuotteiden koe-erien tekeminen ja niiden syöminen näkyy minussa ja edessä onkin kieltäytymisen tie. Mikä ei ole helppoa, kun uusien testileivonnaisten teko, tilaustuotteiden koe-erien valmistus niin näkyyhän se. En nyt kovin paljon ole paino noussut mutta muutaman kilon kun saan karistettua Tuikun hyväksi niin hyvä niin.

Maastossa olemme Tuikun kanssa käyneet ja nyt on odotettava, että niittytien pohjat kuivuvat enemmän. Talvella tehtiin avohakkuuta ja niittytien alkuosaan tuotiin tien vahvistamiseksi isokokoista kivisoraa, missä on teräväreunaisia lohkareita. Nyt kun on upottava, kurainen pohja, kavio uppoaa ja on pakko kivuta alas, jotta Tuikku pääsee paremmin yli. Mutta näillä näkymin joudutaan odottamaan tien pohjan kuivumista. Muutoinkin niittypohjaiset tiet ovat upottavan märkiä, käyntiä näissä on voinut mennä, vaikka Tuikku omaehtoisesti haluaisikin mennä vauhdikkaammin.

Sunnuntaina kävimme kärryajelulla. Pilvinen ja hieman kolea sää, pukeutumista enemmän ja olen jättänyt jo talviratsastushousut pois, vaikka eilen tuntuikin siltä, että niille olisi ollut käyttöä. Videoimme taas kerran meidän retken ja tällä kertaa menimme suurimmaksi osaksi hölkkää ja vaadin osalla matkaa reippaampaa menoa. Olemme myös aloittaneet Tuikun kanssa "rantakauden". Maastoilun jälkeen voi mennä kastamaan kavioita veteen jäiden jo sulettua pois. Tuikkuhan meni mielellään, tässä on myös sopivasti kylmäystä kavioille ja samalla tulee puhdistettua kuratkin.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Esteitä


Tässä on menty taas vauhdilla eteenpäin. Tarkoitus on ollut kirjoittaa jotain tännekin, mutta olen jättänyt ja yrittänyt työstää, mitä olisi kerrottavaa. Tuikulla on alkanut käymään tuttu vuokraaja ja heillä on mennyt oikein hyvin. Viime viikolla en käynyt kolmeen päivään tallilla, sillä töitä oli taas sen verran, että keskityin niihin ja tämä viikko on tällainen kevyt palautusviikko ja tervetullut vapaaviikko. Tuikun kanssa olen maastoillut ja yllätys, yllätys; tallinpitäjä piti meille estetunnin ja osallistujia oli kolme. Reilu vuosi takaperin en olisi osannut siihen tilanteeseen nähden edes uskoa, että minulla olisi alla toimiva hevonen, minkä kanssa kaikki tuntuu helpolta. Hyvältä Tuikku on vaikuttanut ja meidän estetunti sujui hyvin, Tuikulla oli yritystä. Meitä tosin yhdistää Tuikun kanssa into ja hosuminen. Vauhtia eteen ja ylitys kun pitäisi muistaa tiet ja ei tehdä liian vaikeaksi hevoselle esteen ylitystä vaan pyrittävä pitämään tiet sopivina hevoselle.

Lihaksistoltaan Tuikku vaikuttaa myös hyvältä. Ja Tuikun kanssa on vain mennyt niin mukavasti. Lauantaina lähdimme Tuikun kanssa kärryajelulle ja otimme tammavarsan mukaan käsihevoseksi. Minä ja kaksi hevosta. Hyvin meni, tammavarsa tuli mukana ja laitettiin riimunaru koppisten sivuputken kautta ja pidin loppupään koppisten pohjalla pitäen riimunarun päätä jalkojen alla. Suurimmaksi osaksi menimme käyntiä, mutta otimme myös ravipätkiä. Autokin tuli vastaan ja senkin ohitus sujui hyvin. Ravipätkillä oli tammavarsalla intoa, sehän olisi niin mielellään mennyt lujempaakin, mutta Tuikku pysyi siinä vauhdissa, mitä pyysin. Veimme tammavarsan pihattoon ja lähdimme Tuikun kanssa kaksin ajelulle. Ja tällä kertaa jo heti raviin, Tuikku oli reipas, ravattiin lähes koko pätkä ohi siltarummun ja siitä eteenpäin. Kotiinpäin palatessa Tuikusta löytyi virtaa ja nyt vauhdit alkoivat olemaan jo sitä luokkaa, että tuntumalla oli pidettävä, jos annoin vähän löyhää, otti Tuikku kiihdytystä kunnolla ja minun oli pidäteltävä, sillä nyt ei ollut kyse mistään vauhtipätkästä vaan tällä kertaa jo Tuikku halusi mittailla miten lujaa voi rantaboulevardia pitkin päästä ihan tosissaan. Nyt jouduin pidättämään jo kunnolla ja Tuikku hidasti, mutta toistamiseen sillä olisi ollut menohalua. Olin toki tyytyväinen, että hevosesta löytyy virtaa, mutta ihan niin lujaa en kärryillä autoteillä anna mennä, vaikka hevonen siihen itse kovin pyrkisi.

Sunnuntaina oli tallin irtohypytyspäivä ja siihen osallistuikin aika moni hevosista. Tuikkukin, jonka otsatukan ja harjan letitin kyseistä tapahtumaa varten. Karvanlähtöä on edelleenkin runsaasti, sitä onkin riittänyt. Meillä on ollut Tuikun kanssa omat tapamme. Kun haen Tuikun pihattotarhasta, annan sen tulla portista ulos ja siitä se tallustelee suoraan kuivaheinäkasalle syömään. Tässä vaiheessa laitan sille riimun päähän ja saa syödä jonkin aikaa heinää ennen kuin lähdemme satuloimaan. Ja hoikistunut Tuikku on mukavasti, sen lihavuuskunto alkaa olemaan sopivissa mitoissa ja kovin paljon ei enää ole pudotettavaa. Kylkiluut alkavat tuntumaan  eikä muutoinkaan vaikuta enää ylipainoiselta, pyöreyttä vielä löytyy. Tiukassa on painonpudotus hevosella. Mutta nyt Tuikku alkaa olemaan siinä painoluokassa, missä se on normaalistikin ollut. Ja tämä näkyy myös vireydessä positiivisesti. Kaiken kaikkiaan Tuikku voi hyvin edelleenkin.

Maanantain Tuikku sai pitää vapaansa ja tänään lähdimme maastoon. Tällä kertaa laitoin Tuikulle rungottoman satulan, sillä keskiviikkona on taas vuokraajan vuoro. Ja tarkoituksella teimme kevyen maaston, sillä pari päivää on Tuikulla edessä raskaampaa työntekoa. Torstaina olisi taas sovittu estetunti, missä Jari on mukana kuvaamassa. Meitä on jälleen kolme ratsukkoa mukana, joten hevosillakin on mukavaa. Etenkin Tuikku tuntuu innostuvan orin seurasta ja tahtoisi mielellään pistää juoksuksi. Sen mielestä kun kentällä on tarkoitus asiat ratkaista juoksemalla mahdollisimman reippaasti. Tuikku ottaa työnteon niin tosissaan ja esteisiin se suhtautuu hyvinkin vakavalla työmoraalilla, yli mennään. 




maanantai 9. huhtikuuta 2018

Suoristusta, maastoilua ja kärryilyä

Kyllä me olemme Tuikun kanssa tehneet nämä kaikki kolmena päivänä. Tai siis Tuikku. Tuikkua on "suoristettu" tiistaina, maastoiltu keskiviikkona ja torstaina käytiin kärryajelulla. Perjantai oli Tuikulla vapaa. Ja urakoinut Tuikku on ahkerasti. Heinääkin on saanut, vaikka lakanoitaan on välillä päätynyt syömään. Eilen tulin tallille iltapäivästä noin klo 16 aikoihin ja juuri saivat heinänsä. Annoin sillä aikaa Milenkalle nappulansa, siivoilin tarvikkeita ja kun oli kulunut vajaa tunti menin hakemaan Tuikun. Heiniä oli vielä siellä täällä jäljellä ja seisoin portilla, ahmattini tuli heinäkasan viereltä omaehtoisesti portille ja halusi lähteä töihin. En hävinnyt heinäkasalle :).


Tuikulla on helppoa, ruoka tuodaan eteen ja jos heinä loppuu voi jatkaa "lakanoiden" syömistä.
Tiistaina olikin pitkästä aikaa Tuikun tuttu vuokraaja ja nyt on taas tauon jälkeen tarkoitus, että hän alkaa ratsastamaan Tuikulla säännöllisesti. Ja menivätkin mukavasti. Olipa kiva seurata, tosin en kovin kauan kentän laidalla ollut kun piti säätää rungotonta satulaa, mihin laitoin etukaareen täytettä. Siinä menikin aikansa kun sai kaaren paikalleen ja vetoketjun kiinni. Keskiviikkona kävimme Tuikun kanssa maastoilemassa ja Tuikku oli reipas. Omaehtoisia pätkiä halusi  mennä reippaammin ja annoin mennä. Halusi laukata niin mielellään ja annoin ohjaa, huomasin pukintapaisen, mutta pehmoisen. Pää oli alhaalla, joten jos olisi halunnut kunnolla pukittaa, olisi siihen ollut mahdollisuus, mutta selkeästi pukki oli tarkoitettu leikkisäksi ja hieman kujeilevaksi. Minä todella pidän maastoilusta, tämän takia päädyin siihen, että jonkun muun on hyvä mennä Tuikulla sileällä, siihen minulla ei kovin mielenkiintoa riitä ja toisaalta on hevosen kannalta parempi kun sen tekee osaava ratsastaja. Mutta ns. tehtäväradan suorittaminen on mukavaa ja se voikin olla varsin hyvä tapa tehdä kentällä yhdessä asioita, mielenkiinto ja keskittyminen riittää kun työskentelyä: pysähdystä, väistöä, peruutuksia, taivutusta jne. tehdäänkin radan yhteydessä. Minusta Tuikku soveltuu hyvin tämän kaltaiseen tehtäväradan suorittamiseen. Siinä se vaikuttaisi olevan sangen hyvä.

Kaverukset
Kärryajelua torstaina, tarkoitus oli laittaa mäkivyöt koppisten kanssa, mutta aisalenkit olivat liian alhaalla ja niiden säätäminen ei onnistunut minulta. Paksu nahka ja ajan patinoima, vaatii enenmmän voimaa kuin minulla on. Joten laitoin normivaljastuksen ja päästiin liikkeelle. Tällä kertaa tarkoitus olikin mennä hieman kevyemmin. Toki hölkättiin, otettiin hieman ripeämpää vauhtia ja käyntiosuuksiakin matkan varrelle. Säiden puolesta tiet alkavat pehmenemään ja jäiset osuudet iltapäivästä ovat jo sohjon puolella. Jonkin verran liukkaita kohtia vielä löytyy, mutta hyvin pystyy ravaamaan kun alla on hokit. Tuikulla on takana kuusi hokkia ja edessä neljä.


Perjantain sai Tuikku vapaaksi ja lauantaina kävimme maastoilemassa. Tiet ovat kuraiset, pehmeät ja miten vaikea kelirikko tuleekaan. Metsätiet ja niittytiet vielä jäässä ja lumiset. Tuikun kanssa vielä pystyimme hyvin laukkaamaankin ja Tuikkuhan on ollut aktiivisen iloinen ja tyytyväinen. Se on pistellyt polkaksi kotiinpäin, juossut ihan ilosta ja tietysti kotiin paluun riemusta. Ja tänään oli hienoa laukkaa, hyvin kantoi itsensä, juuri sellaista, missä huomaa, että nyt selkä on käytössä. Kävimme vielä lopuksi ihan vähän kentällä ja pellolla lumella laukkailemassa.


Laitan oheen videon sunnuntaiselta tehtäväradalta. Ensin olisi kannattanut lukea käsikirja (ohjeet), miten portin aukaisu pitäisi tehdä, mutta toimin ensin ja vasta illalla katsoin videon, miten se kuuluisi suorittaa. Tuikku on sangen hyvähermoinen ja lupsakka hevonen, minkä kanssa voi kokeilla ja se tekee mukana. Tässäkin tapauksessa portin narut kaulan yli, edestakaisin venkslaaminen, minun virheet ja siitäkin huolimatta pysyy mukana. Tällä kertaa ei sitten tehty videosta samankaltaista kun rekiajelussa. Ja nyt editoin itse. On mielenkiintoista, miten toimiva hevonen Tuikusta on tullut, ottaen huomioon, etten itse ratsastuksellisesti taitava ole. Apua olen pyytänyt kun siihen on ollut tarve, toki tunneille olisi tarve edelleenkin, mutta maastoilua ja ajoa enemmän suorittavana ei nykyisin motivaatio riitä tunteihin. Ehkä jossain vaiheessa.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen viettoa

Toisena pääsiäispäivänä on hyvä pysähtyä ja kirjoittaa tekemisiämme. Tuikku sai pitää ruhtinaalliset neljä päivää vapaata, tarkoitus oli mennä jo keskiviikkona, mutta olin kipeä, joten liikutukset jäivätkin pitkäperjantaille saakka. Hyvää lomailu teki, Tuikku on tehnyt töitä, joten ansainnut se oli leponsa. Ja lauman kanssa on jo päästy sisäpiiriin, on rapsuteltu ja syöty "lakanoita" katossuojasta. Kyllä hätä keinot keksii, jos omistaja päättää, että dieetti on paikallaan, kekseliäs (no tämä ei vaadi hevoselta suuriakaan ponnisteluja) Tuikku päätyy syömään "lakanoitaan".

Pitkäperjantaina kävimme maastoilemassa aivan upeassa säässä. Olin tehnyt edellisenä päivänä töitä klo 5 - 24, jatkoin pitkäperjantaina töitä klo 3.30 lähtien ja pääsin vapaalle klo 12 jälkeen. Vapaa tuntui ruhtinaalliselta ja mikä parasta, lähdimme Tuikun kanssa maastoon. Aurinko paistoi ja sää oli mitä upein. Voiko sitä enempää toivoakaan. Teimme Iivarintien lenkin, kovin raskaasti emme menneet, mutta reippaitakin pätkiä otettiin. Tiet alkavat olemaan jäiset, Huhtasaarentie jo suurimmaksi osaksi sulaa ja hokit polkevat tien pohjaan reikiä. Maasto sujui hyvin ja Tuikku on ollut tyytyväinen. Sen näkee, vatsa hyvässä kunnossa, lanta kuivaa palleroa ja kaikin puolin huoletonta hevosen elämää, mikä ei aina niin itsestäänselvyys ole. Neljän päivän vapaan jälkeen hakiessani Tuikkua tarhasta, näin miten se tullessaan vastaan pysähtyy oksakasan eteen, venyttää oikeaa takajalkaansa ja polkee sitä maahan. Säännöllinen liikunta on paras lääke ja vapaiden jälkeen oikeassa takajalassa huomaa jäykkyyttä.

Lauantaina taas menimme kentälle. Tällä kertaa laitoin pari puomia rinnatusten melko kapeana välinä, toiseen päätyyn rakensin taas neliön sekä vastakkaisen päädyn läheisyyteen laitoin kolmion pisteisiin muovitynnyrit. Hain pari sankoa ja asettelin nämä tynnyrien päälle. Aloitimme käynnistä ja kierroksen jälkeen suuntasimme tynnyreille. Tarkoitus oli ottaa sanko, mutta arvata saattaa, miten ensimmäiset kerrat käy hevosen kanssa. Tuikkuhan tutki, oliko sankoissa syötävää ja pudotti maahan. Tulin alas, nousin selkään ja taas pudotus kun tutki sankoa, alas, ämpäri tynnyrin päälle ja selkään. Kunnes sitten aloin jo ennakoimaan, kielsin tutkimasta sankoa ja onnistuimme tehtävässä. Lähestyimme tynnyriä, hidastus, pysähdys ja sangon nosto, siirtyminen seuraavalle tynnyrille, siihen sanko ja seuraavalta tynnyriltä sangon haku, siirto seuraavalla tynnyrille. Tätä harjoiteltiin muiden tehtävien lomassa suuntaa vaihtaen. Tein tätä harjoitusta myös yhden käden ohjasotteella. Siihenhän Working Equitationissa on tarkoitus pyrkiä ja onnistuikin sangen hyvin. Tosin itse luulen, että Tuikku tietää, miten toimia, joten se osaa toimia ilman apua tietäen, että tynnyrin kohdalla pitää pysähtyä, ratsastaja nostaa sangon ja siirrytään seuraavalle tynnyrille.

Peruutus kapeaan väliin vei alussa aikaa, mutta vähitellen onnistuimme, kiitokset ja kehut. Tästä siirryimme aina raviin ja menimme kierroksen ravia, tehden ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Sitten kokeilimme neliötä, otin vaikeamman vasemman ja yllättävän hyvin tämäkin onnistui. Toki ei ihan priimasuoritus, mutta enemmän tulkitsen, että onnistumisessa on kyse Tuikun kyvystä muistaa, miten tehtävä suoritettiin ja yrittää toimia sen mukaan kuin minun antamista avuista. Tällä kertaa minusta kun tuntui siltä, että antamani avut olivat välillä ristiriidassa tehtävän suorituksen kanssa ja oli muistuteltava mieleen, miten väistössä annettiin väistävä apu pohkeella - yep ihan totta tätäkin on välillä palauteltava mieleen. Tämän harjoituksen jälkeen raviin ja otettiin molempiin suuntiin laukkaharjoitusta. Lopuksi lähdimme maastoradalle, missä pellon osuudella harjoittelimme laukkaa molempiin suuntiin. Hyvinhän se meni. Vasenkin tuntuu jo paremmalta, mutta kyllähän se vaatisi säännöllistä rutiinia toimiakseen ja lihakset vahvistuisivat kannattelemaan.

Sunnuntaina oli vuorossa kärryajelua. Jari tuli mukaan. Olemme huvittuneita, miten hauskaa näitä yhteisiä videoita on tehdä. Jonkun verran seuraan Jarin kanssa tubettajia ja osa on varsin hyviä. Ei tule kiusallista tunnetta, että tekijä hakisi huomiota vaan osaa hyvin luonnollisesti puhua selfietikun päässä olevalle videolle. Nykyisin tubetukset ja oman elämän kuvaaminen on hyvin yleistä ja toisaalta sitä ajattelee, miten ihminen kykenee tuomaan esille omaa yksityisyyttään ja ketä se kiinnostaa. Mutta on niin taitavia ja hyviä kuvaajia, teknisesti hyvin leikattuja ja tehtyjä videoita ja henkilönä rento ja luonteva, on heidän kuvaamiaan videoita miellyttävä katsoa. Toki itsekin pidän blogia, instagramia, youtubetiliä, ketä kiinnostaa tämän kaltaiset keski-ikäisen pariskunnan tubetukset. Toisaalta näiden tekeminen ja kyky nauraa itselleen siitäkin huolimatta, että ei se tekeminen aina niin kovin hyvältä näytä ja minulle kuvissa esiintyminen vaatiikin jo enemmän. Kun sitä itsekin katsoo omaa esiintymistään, on vaikea olla nauramatta omalle tavalleen esiintyä ja niille ilmeille! Siltikin sitä avaa yksityisyyttään ja toki halua jakaa sitä omaa tekemistä on myös moottorina sekä miten kivaa voi olla oman hevosen kanssa. Sitä hyvää oloa ja tunnetta, tekemisen iloa, kun asiat ovat hyvin. Kaikki kun voi muuttua yhdessä hetkessä, siltikin  taito hyväksyä, ettei elämässä kaikki luonnistu. Etenkin hevosen kanssa, pieni hetki ja onni ja riemu voi vaihtua huoleksi ja murehtimiseksi.