maanantai 23. huhtikuuta 2018

Romahdus

Ensimmäisen estetunnin jälkeen sitä leijaili pilvissä - kun ei ollut kuvallista todistetta paikalla - ja oli niin euforinen tunnetila. Sitä hehkutusta ja onnea. Miten mukavaa oli. Vuokraaja kävi keskiviikkona ja oli mennyt taas kerran niin hyvin. Hän on todella hyvä ratsastaja ja olen "mustasukkainen", sen hänelle tunnustanutkin ja sanonut, ettei hehkuta liikaa, miten hyvin menee :D. Kun itsellä ei keskittyminen riitä hiomiseen ja hyvä niin, nähtyäni toisen estetunnin videoinnin, kävi mielessä pieni romahdus :D. Joten onneksi olen tyytynyt maastoiluun ja se on varmaan osasyy, että Tuikku voi hyvin. Jos olisin jatkanut hinkkaamista kentällä ja esteillä, niin tilanne olisi varmasti huonompi. Ei ole tarkoitus säälipisteitä kerjätä, mutta rehellisyys on paikallaan. Vaikka Tuikun laukka onkin puutteellinen, se ei selitä oman istunnan puutteita laukassa istuessa satulaan. Kevyessä istunnassa, mitä käytän lähestulkoon aina maastossa, jotta selkä saa vapautuksen, ei ole ongelmia. Mutta harjoituslaukka, mitä tähän nyt sanoisi. Jotain en ole oivaltanut fysiikan puolelta oman kehon käytössä. Muutoin estetunti oli mukava, Tuikulla vauhtia ja niin reipas, tekevä, työteliäs. Mitä tähän voisi kuvata, miten mukava Tuikku onkaan. Siitäkin huolimatta, että edellisenä päivänä oli ollut työpäivä vuokraajan kanssa, sitä ennen kevyt maasto. Mutta tallin ori, Saarelan Viljami, se on hieno. Ratsastuksesta voi käydä katsomassa Facebookissa sen omilta sivuilta. Monitoimiori.


Toinen romahdus oli nähdä videolta, että olen lihonut. Leivontatuotteiden koe-erien tekeminen ja niiden syöminen näkyy minussa ja edessä onkin kieltäytymisen tie. Mikä ei ole helppoa, kun uusien testileivonnaisten teko, tilaustuotteiden koe-erien valmistus niin näkyyhän se. En nyt kovin paljon ole paino noussut mutta muutaman kilon kun saan karistettua Tuikun hyväksi niin hyvä niin.

Maastossa olemme Tuikun kanssa käyneet ja nyt on odotettava, että niittytien pohjat kuivuvat enemmän. Talvella tehtiin avohakkuuta ja niittytien alkuosaan tuotiin tien vahvistamiseksi isokokoista kivisoraa, missä on teräväreunaisia lohkareita. Nyt kun on upottava, kurainen pohja, kavio uppoaa ja on pakko kivuta alas, jotta Tuikku pääsee paremmin yli. Mutta näillä näkymin joudutaan odottamaan tien pohjan kuivumista. Muutoinkin niittypohjaiset tiet ovat upottavan märkiä, käyntiä näissä on voinut mennä, vaikka Tuikku omaehtoisesti haluaisikin mennä vauhdikkaammin.

Sunnuntaina kävimme kärryajelulla. Pilvinen ja hieman kolea sää, pukeutumista enemmän ja olen jättänyt jo talviratsastushousut pois, vaikka eilen tuntuikin siltä, että niille olisi ollut käyttöä. Videoimme taas kerran meidän retken ja tällä kertaa menimme suurimmaksi osaksi hölkkää ja vaadin osalla matkaa reippaampaa menoa. Olemme myös aloittaneet Tuikun kanssa "rantakauden". Maastoilun jälkeen voi mennä kastamaan kavioita veteen jäiden jo sulettua pois. Tuikkuhan meni mielellään, tässä on myös sopivasti kylmäystä kavioille ja samalla tulee puhdistettua kuratkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.