maanantai 30. huhtikuuta 2018

Sitä olet mitä syöt

Kesäkuntoon projekti on onnistunut Tuikulta paremmin kuin minulta 😊. Tuikku alkaa näyttämään minusta oikein hyvältä ja kaulan alla oleva löysäkin on häviämässä, Tuikusta näkee jo lihaksiakin paremmin kun esteenä ei ole hyllyvää. Pieni pyöreys ei ole pahasta, mutta ylipaino on. Kevään edistyessä on Tuikku päässyt mielipuuhaansa: syömään vihreätä ruohoa siellä, missä sitä jo pilkistää maasta. Ja maistuu hyvin. Nyt ei ole kiire kuivaheinäkasalle tarhasta tullessa vaan kiire on vihreille ryppäille. Hevosen kanssa jo pelkästään sen syömisen seuraaminen on miellyttävää, rauhallista ja kiireen keskellä se suo pysähdyksen. Pelkästään se oleminen siinä hetkessä on riittävää, rauhoittavaa ja miten siitä osaakaan nauttia. Vielä ei ole ollut erityisen lämpimiä päiviä ja Vapun tienoillekaan ei ole luvassa kovin hyvää säätä, mutta silti, kevät 💓.


Viimekertaisen "romahduksen" jälkeen olimme Tuikun kanssa koulutunnilla, parin vuoden tauon jälkeen. Ja se meni mukavasti. Sille on ollut tarvetta, vaikka maastoillessa sitä on ajatellut, että näinkin on hyvä. Ja hyvin on toiminut. Mutta pohkeille tullut auttamattoman hitaaksi. Ja tällöin on syytä katsoa sinne peiliin. Parannusta on tullut ja osasyynä toki vuokraajan paluu kehiin. Näkyyhän se Tuikussa. Olen jo itseäni sen verran ottanut niskasta kiinni, että maastoillessa teemme siirtymisiä ja pohkeelle reagointia. Mutta helposti  nämä jäävät pois. Sitä menee juuri siinä mukavuusalueella, missä paketti toimii riittävästi. Koulutunnilla palasimme istunnan pariin ja istuin ihan riittävän hyvin laukassa, nyt kun ei ollut esteitä ylitettävänä. Pysyin siis itsekin rauhallisena eikä liika into (kun taidot ei riitä) ollut viemässä keskittymiseltä suurinta terää pois. Esteillä taas meillä molemmilla on vauhtia, minä kun haluaisin vieläkin nopeammin ja hevosen kannalta olisi parempi malttaa, harjoitella tekniikka ja mennä rauhallisemmassa tahdissa.

Kävimme myös tiistaina kärryajelulla tammavarsan kanssa. Tuikulle tämä oli vapaapäivä ja teimme lyhyen reitin. Tammavarsa pääsikin jo hölkkäämään Tuikun perässä. Se on jo säkäkorkeudeltaan isompi kuin Tuikku. Keskiviikkona oli taas vuokraajan vuoro ja tälläkin kertaa mennyt hyvin. Torstai pidettiin vapaata ja tarkoitus oli pitää perjantaina estetunti, mutta se peruttiin. Lähdimme maastoon kaverin kanssa ja tällä kertaa mukana tallin ori. Teimme rauhallisen maaston eikä kumpaisellakaan ollut kovin menohaluja. Lauantaina menimme kentällä Tuikun kanssa ja palauteltiin perusasioita sekä kokeiltiin muutamaa hyppyä. Vielä korjattavaa, mutta osa hypyistä ihan kivoja. Yritin kovin muistaa pitää kädet rauhallisena alhaalla ja hypyissä myödätä, mutta vielä on parannettavaa. Jään hypyissä itse jäykäksi käsistäni ja olen vielä varsin kankea varreltani, vaikka tasapainoltani olen paljon korjaantunut menneiltä vuosilta.


Tuikulla oli myös kengitys ja laitettiin kesäkengät alle. Se mikä oli yllättävintä, olikin kavioiden kunto. Tilsakumeista ja märistä pohjista huolimatta, kavio oli niin kovaa, ettei siihen kengittäjän työväline meinannut tehota. Ja kaviot ovat hyvässä kunnossa, vaikka luulisi, että tilsat yleensä heikentävät, muttei nyt. Se myöskin, että Tuikku on muutoinkin voinut hyvin, vatsa toimii, lanta on hyvää, heinä ollut sopivaa ja tämä näkyy sen olemuksessa ja voinnissa sekä kavioissa. Ruokinta ollut heinäpainotteista, nyt säännöstellyllä heinällä saanut edelleenkin kokonaista hampun siementä ja lisänä melassileikettä, mitä ei valitettavasti nykyisin löydy "piipputupakkana" vaan turvotettavana. Annosmäärä tässä on vielä pieni, mistä nyt ei ole muuta iloa kuin se, että Tuikku odottaa seostaan kuin kuuta nousevaa. Jos ei tietäisi eikä laskisi, mitä annosmäärä sisältää niin näkemänsä perusteella voisi ihmetellä, miksi saa niin paljon. Melassileike turpoaa ihan älyttömästi ja parin desin annos näyttää aika massavalta turvotettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.