sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Estetunti ja luottoratsuna

On ollut suorastaan hämmästyttävän hyvät ilmat, lämmintä, aurinkoa ja luonto on saanut äkkiherätyksen. Omassa pihassa pionit odottavat puhkeamista ja niissä on nuppuja paljon. Minulla on ollut nämä pionit jo useamman vuoden, mutta tämä on vasta toinen kesä kun ne kukkivat. Pioni on vaativa kukka, se loukkaantuu siirtämisestä, vaikka se oli samassa penkissä useamman vuoden, ei se kukkinut. Toiset veivät siltä tilan; Särkynyt sydän on rehevä, samoin Kevätlilja sekä toinen yhtä rehevästi lisääntyvä keltaista kukkaa tuottava myrkyllinen puutarhakasvi Tarha-alpi. Nämä veivät elintilan pionilta, joten se ei kukkinut, mutta se oli elossa. Siirsin sen paikkaa etupihalle ja kas kummaa, se alkoi elossa olon lisäksi tuottamaan myös kukkaa kun paikka oli oikea. Näin on ollut myös Tuikun kohdalla. Kun paikka on oikea, se on alkanut "kukkimaan". No, tämä oli hieman naiivia, mutta toisaalta vertaus pitää totuutta myös sisällään. Mutta Tuikku on voinut hyvin, sen kanssa tekeminen on ollut niin helppoa ja mistään ei ole ollut ongelmaa, ei vatsan kanssa kun tietää, mistä oirehtiminen on johtunut, takapolvi vaivasi syksyllä, mutta senkään kanssa ei ongelmia ja selkä on ollut hyvä. Olen yrittänyt tehdä monipuolisesti, vaihdellut satulaa. Ruokinnassa on ollut mukana hampunsiemen jo kauan aikaa ja se on ollut hyvä. Nostin annostusta, mutta iho-oireitakin tuli, kuten myös aikaisemmin kun olen antanut Krafftin Muscle Up. Joten palattiin pienempään annokseen (vähemmän valkuaista) ja  lisänä melassileike. Metsätarhassa on ollut syötävää, muttei rehevästi, kuitenkin niin, että Tuikku siellä päivystää usein turpa maassa. Lanta on lehmän läjää tuoreen rehun myötä. Lanta on ollut muutoin hyvää ja sisäruokintakaudella niin esikuivatulla ja kuivalla, mielestäni esikuivatulla jopa parempaa. Ja esikuivatulla olikin hämmästyttävän hyvää ollakseen esikuivattu heinä Tuikulle. Kuivalla heinällä suoli toimii harvemmin ja sen huomaa myös maastoillessa, voi olla sontimatta kertaakaan ja jos on pidempi reissu, tekee kasat. Esikuivatulla tulee useammin, tosin tuolloin olikin runsaammalla ruokinnalla, mutta säilötty heinä saa suolen aktiivisemmaksi.





Vuosi takaperin esikuivatulla heinällä huhtikuussa. Tuikulle ei sovi kovinkaan moni esikuivattu. Tämä on sopinut, ei säilöntäaineita, täysin luomua. 



Tämän vuoden helmikuussa esikuivatulla heinällä. 


Hevostelu on ollut mukavaa, ei ole ollut turhan huolehtimista kun ei ole syytä. Sen verran huoletonta, että olen unohtanut kokonaan hiekanpoistokuurit kun niille ei ole ollut tarvetta. Tuikku on tuntunut olevan kaikkeen niin tyytyväinen ja ratsastus maastoillen ja muutoinkin helppoa, siltä osin kuin itse osaan ratsastaa. Menisihän se paremminkin jos osaisi, mutta näin on ollut riittävä. Perjantaina meillä oli kiva estetunti.  Kuivan kentän vuoksi menimmekin esteradalle ja esteitä oli myös radan viereisellä laitumella. Viljami-ori oli reipas, se tuntui vievän ratsastajaa alussa mennen tullen, mutta varsinaisella tunnilla se liikkui oikein hyvin ja kuuliaisesti. Sillä on hieno laukka ja siinä mielessä hyvä, että se myös käyttää takaosaansa, esteiden välissä se jaksaa kulkea hitaammassa laukassa, ponnistaa hyvin ja hypyt nousevat. Sen liikkumista on mukava seurata. Se on näyttävä suomenhevosori. Omistaja on varsin kriittinen, joten se näkyy myös hevosessa ja on sanottava, että Viljamissa näkyy omistajan osaaminen.





















Tuikulla oli aluksi epäröintiä esteiden kanssa, vauhti oli reipas esteiden välissä, mutta lähestyttäessä esteitä alkoi himmaaminen, ensimmäinen ohitettiin. Kielto ei ollut voimakas, mutta tässä kohden en halunnut vaatia sitä loppuun asti, että se hyppäisi vaan annoin ohittaa. Näinhän ei saisi tehdä, mutta koin parhaimmaksi ottaa uudelleen ja tällöin hypättiin yli. Ensimmäiset hypyt olivat epäröintejä, mutta vähitellen hypyt paranivat. Tuikku tarvitsee vauhtia laukkaan, jotta se hyppää paremmin ja tässä tulee esille syykin, että Tuikulla on voimaton laukka, se kykenee etenemään nopeasti, mutta kun vaaditaan laukkaan nostovoimaa, on se Tuikun heikkous. Vaatii siis treeniä, mutta sitten on taas muistettava, ettei voi kovin paljon vaatia, mennä niissä rajoissa, mitä se kestää. Lihaksia pitäisi vahvistaa. Tällaisenaan Tuikku on niin monipuolinen hevonen, minkä kanssa voi tehdä monenlaista kuten maastoilla, mennä matkaratsastuskisoihin, tehdä retkiä, ajaa kärryillä, reellä, hypellä pieniä esteitä ja tehdä tehtäväratoja (Working Equitation) jne. Estetunnin lopuksi menimme radan siten, että Viljami edellä ja me Tuikun kanssa 5 metrin päässä. Tämä tuntui olevan niin hevosista kuin meistä ratsastajistakin mukavaa. Oli sopivasti vauhtia ja aloitimme radan oikeassa laukassa, missä radalla oli pari estettä. Siirryimme siitä laitumelle mennen oikeata laukkaa laitumen reunaa, kaartaen oikealle, missä on este. Tässä piti vaihtaa laukka vasemmalle ja kaarsimme vasemmalle tullen samaa reittiä takaisin, siitä radalla olevat esteet vasemmassa laukassa ja noin kymmenen metrin päästä radalta kaarros vasempaan ja jatkaen esteelle, mistä piti edetä suoraan ja kääntää vasempaan, kurvissa este ja ylitys. Menikin kivasti.

Tuikku sai taas toimia lauantaina tallikaverin tyttöjen luottoratsuna. Kävivät maastossa ja järvessä, molemmat tytöt. Rauhallinen ja toimiva hevonen, varma ja luotettava. Tänään kävimme Tuikun kanssa kärryillä. Olimme aluksi tammavarsan kaverina ja teimme viimeisen pätkän kahdestaan. Liikuimme hölkkävauhtia ja säähän on erinomainen. Kävin jo aamusta. Ja ennen tallia tein hieman erilaisen syntymäpäiväkakun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.