lauantai 19. toukokuuta 2018

Se on kesä

Harvinaisen lämmintä toukokuuksi. Kevään kynnyksellä olen kaivanut jo maastopyörän autotallin uumenista ja olemme päässeet useampaankin kertaan pyöräilemään Lohjan reiteillä. Säät ovat olleet suotuisat, maisemat upeat ja sitä miettii, että niinköhän kaikki kukat kukkivat jo toukokuussa, mitä jääkään oikeaan kesään. Luonto on saanut äkkiherätyksen ja se näkyy, sen haistaa ja sen tuntee. Tuikkukin sen maistaa, mutta tänä vuonna rajoitetummin. En laita sitä laitumelle ihan siitäkin syystä, että nyt kun se vihdoin on niissä mitoissa, missä normaalisti, olisi taas harmillista päästää se lihomaan. Tuikku on parin kaverin kanssa metsätarhassa, missä on myös vihreää, mutta huomattavasti niukemmin. Ja tämä toimii hyvin, syötävää tarhassa riittää, mutta sopivasti. Ja olen tyytyväinen, että Tuikku on vihdoinkin niissä mitoissa, missä se on normaalisti ollutkin. Kylkiluut tuntuvat jo tunnustellessa, vatsa on hävinnyt ja se näyttää hyvältä. Ja tuntuu. Energinenkin se on.


Maastoilleet olemme, saaneet vanhan kaverin mukaan. Tämän kaverin kanssa vaihteita tuntuu olevan kaksi: käynti ja laukka. Nämä tuntuvat pitävän toisistaan ja Tuikku vaikuttaa välillä vähän liiankin innokkaalta menijältä, jolloin se haluaa itse päättää, mikä on vauhti ja askellaji. Jarrut voivat välillä olla hitaat, mutta reagoi pidätteisiin pienellä viiveellä. Kävimme tekemässä maaston ja tarkoitus oli lähteä Iivarintielle, mutta tallin koira tahtoi myös mukaan lenkille, joten Iivarintien lenkki jäi tekemättä. Muutoin meni hyvin, laukkaosuuksilla hevoset olivat reippaita.


Tuikku on myös päässyt vuokraajansa kanssa ratsastamaan keskiviikkona ja on mennyt tosi kivasti. Minulle tämä on etu sinällään ja etenkin Tuikulle. Torstaina meillä oli kaverimaasto ja eilen perjantaina estetunti. Mietinkin, että Tuikku voi väsähtää, mutta tällä kertaa se oli virtaisa, koheltava ja ei meinannut millään pysyä paikoillaan. Se olisi halunnut tehdä asioita eikä odottaa vuoroaan ja sitä otti päähän. Se kauhoi etusellaan maata osoittaen malttamattomuuttaan, peruutteli kun piti katsoa kun ori suoritti omaa osuuttaan esteillä. Ja tällä kertaa ei ollut Jari kuvaamassa ja tarkoitus oli ottaa kypäräkamera tallentaakseni estetunnin, mutta se unohtui. Mutta virtaa oli ja olihan se mukavaa tuntea suorittava hevonen. Mutta mitä se meidän suoritus oli, laukattiin vauhdilla esteiden välit ja esteille tultaessa hieman epävarmuutta pysähtyykö vai ylitys, mutta yli mentiin. Välillä oli onnistuneita hyppyjä ja eräänkin esteen kohdalla hypyssä oli korkeutta. Ja se tuntuikin siltä. Ja minä tunsin onnistuneeni, koska nyt ei ole kuvallista todistetta, joten voin tuudittautua hyvään mielikuvaan. Kun ei pääse näkemään totuutta videolta niin voi jäädä siihen harhakuvitelmaan, että hyvinhän se meni :D. Minulla esteillä ongelmana on sama kuin Tuikulla, me molemmat kohellamme, emme malta odottaa, menemme eteen, sillä meidän mielestä pääasia on liike-energia eteenpäin ja maltti unohtuu. Ja ne kädet, esteelle tultaessa nostan käsiäni ylös kuin auttaakseni Tuikkua hypyssä. Kun pitäisi malttaa pitää ne paikallaan. Ja tiedostan tämän kun siitä huomautetaan. Seuraavalla yrityksellä pistän kaiken keskittymiseni siihen, että maltan pitää ne kädet paikallaan, mutta alitajuisesti on tunne, että sehän ei ylitä ilman minun apua, mutta yli menee ja huomattavasti paremmin.

Estetehtävänä meillä oli kentän puoliväliin laitetut esteet, missä tulemme pitkän sivun myötäisesti päätyyn siitä uraa pitkin toiselle pitkälle sivulle kääntyen esteelle ja laukassa oli tarkoitus vaihtaa laukkaa. Aloitamme oikeasta kierroksesta, laukataan uraa pitkin lyhyen sivun päätyyn, siitä toiselle pitkälle sivulle ja kääntyen esteelle, ylitys ja vaihto vasempaan laukkaan. Tämä oli kompastuskivi molemmille hevosille erityisesti Tuikulle. Mutta sain sen vaihtamaan, vaikka menikin ristilaukalle, mutta teki, mitä pyydettiin, laukan korjaus, eteen ja käännös vasempaan, esteen ylitys ja vaihto oikeaan laukkaan.  Tämä oli Tuikulle helpompi. Tätä me harjoiteltiin ensin ravissa sitten laukassa. Ja omalla vuorollamme. Näissä kohden Tuikulla ei maltti olisi riittänyt odottamiseen vaan se olisi halunnut suorittaa. Tunnin loputtua kävimme järvessä taas kahlailemaan ja Tuikku olisi valmis menemään pidemmälle, se haluaisi selvästi uida, mutta varusteet päällä tyydyimme kastelemaan vatsaa. Onnistunut tunti.

Kävimme myös järvessä ja tämä on ollut mukavaa Tuikun kanssa. Sain Jarin kuvaamaan tilannetta ja voi kun Tuikku on mainio. Estetunnin jälkeen kävimme järvessä ja sinne se uskaltautuisi syvemmälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.