maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kuulumiset

Ohessa linkki, minkä haluan erikseen jakaa ja puhuu oljen käytön puolesta korsirehuruokinnassa. Aiheeseen on selvästi panostettu lähdetietoineen ja tarjoaa kattavan tietopaketin. Sopii hyvin meille omistajille, joilla on hyvä rehunkäyttäjä. Artikkelissa käsitellään monipuolisesti oljen käytön etuja, yleistyksiä ja oljen syöttöön liittyviä pelkoja korkeasta sokerista. Moni olkea tuottava viljelijä on taas yrittänyt perustella oljen käytön olevan turvallista ja yrittäneet murtaa hevospiireissä sitkeästi ylläpidettyä väittämää oljen korkeista sokeripitoisuuksista.


Me olemme Tuikun kanssa liikkuneet vaihtelevasti, menty kärryillä, maastoiltu, olemme olleet estetunnilla, irtojuosseet pyöröaitauksessa. Aika on mennyt niin nopeasti ja olemme jo heinäkuun alussa. Vaikka laitumella ei ole kaluttavaa, on kuivaa niin silti hevoset löytävät syötävää metsätarhasta. Ei voi ainakaan sanoa, että olisivat laihoja. Tietysti saavat lisäheinää, sillä laidun ei riitä. Me menimme Tuikun kanssa toissapäivänä vauhtimaaston, mentiin monia osuuksia niin lujaa kuin päästiin ja Tuikku pisteli kaviota toisen eteen sen minkä kerkesi. Sää oli erinomainen, aurinko paistoi ja tuuli, mikä vei paarmat pois. Joten matkanteko oli mukavaa. Eilen taas teimme maaston, kevyen ja ihastelin maisemia. Tuuli olikin voimakas ja korvissa suhisi. Teimme niittytielenkin ja yhdessä kohtaa olin näkevinäni hirviemon ja vasan, mutta katsoin, että se on sammaleinen kivi tai iso kanto. Mutta toisen kerran vilkaistuani siinähän ne tuijottivat meitä yhtä hölmistyneinä kuin minäkin. Tuuli oli niin voimakas ja tuuli meitä vastaan, joten hirvet eivät olleet kuulleet eivätkä haistaneet meitä. Minulla oli karvasatula ilman jalustimia. Mietin toki, että niinköhän tulee nopea lähtö, mutta hirvet poistuivat paikalta ja Tuikku tyytyi maistamaan niittytien reunan heiniä. Eipä sen kummemmin sitä hetkauttanut läheltä nähdyt hirvet ja olihan vasalla  jo kokoa.


Perjantaina meillä oli estetunti ja tällä kertaa piti mennä ilman käsiä, mutta meninkö. En mennyt ainakaan niin kuin oli suunniteltu. Sen verran jännitin tätä tehtävää, etten ihan täysin mennyt lentokoneena. Tätä on harjoiteltava ennen seuraavaa tuntia, jotta sen osaa sitten suorittaa tunnilla. Minulla oli keskisormessa parit tikit, mitkä tulivat siitä kun saman päivän aamuna kävin poistattamassa keskisormeen jääneen lyijykynän terän, mikä oli ollut siinä  koteloituneena. Kynän terän olin saanut jo ekaluokalla eikä siitä näyttänyt olevan haittaa ennen kuin nyt kun se alkoi oireilemaan, turvotusta ja kipua. Minulla oli tarkoitus mennä lääkäriin jo kauan aikaa, nivelissä on ollut särkyä ja tätä on ollut jo pitkään, vaihdellen. Muutaman vuoden ajan, mutta sellaisena, ettei siitä ole ollut haittaa tai muutoinkaan vaikuttanut, viimeaikoina alkanut pistävää kipua olemaan käden nivelissä. Piikkikammoisena en kovin helposti lääkäriin mene jos tiedän, että se piikki on välttämätön. Kipukynnys ei ole matala, mutta piikkien kanssa tekee pahaa. Kynän terä saatiin leikattua, paikallispiikki laitettua ja samassa yhteydessä lääkäri totesi, että aihetta on verikokeisiin, syynä oireiluun ei ole lyijykynän terä vaan ihan jotain muuta. Joten saman päivän aikana verikokeisiin. Olin siis estetunnilla ja leikatusta keskisormesta ei juuri haittaa ollut. Tuikku suoritti hyvin, kolmen esteen sarjalla kolmannen esteen kohdalla vauhti tuntui hiipuvan ja syynä oli enemmän minun epäröintini kuin Tuikun. Muutoin pidin suoritustamme varsin onnistuneena ja omasta suorituksesta sanoisin, että nyt maltan pitää jo kädet paikallaan paremmin ja antaa Tuikun hoitaa hypyn ilman minun apuani. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.