tiistai 7. elokuuta 2018

Elokuun puolella

Elokuun puolella. Mitä meille kuuluu? Hyvää. Olemme menneet vaihtelevasti ja tällä kertaa ratsastanut myös kentällä ja samoja harjoituksia myös maastoradalla ja maastossa. Se on tuonut tulosta siinä mielessä, että Tuikku on jälleen kerran nopeaoppisena myös ennakointia harjoittavana tarjonnut helpommin hidastempoisempaa ravia sitä pyytäessäni. Tätä kokeilin myös meidän haastavalla maasto-osuudella eilen, missä totutusti on lähdetty laukalla kun osuus päättyy ja pitää kääntyä takaisinpäin. Eilen Tuikku tarjosi heti reipasta etenemistä ja laukkaa, mutta pyysin toisin. Ja tällä kertaa ei mennyt sähläämiseksi vaan tyytyi pyyntöön ja pääsin istumaan harjoitusraviin. Tuikku liikkui hyvin, käytti selkäänsä.

Tuikun kohdalla ratsastus on oltava hienotunteista. Kommunikointi ratsastajan ja hevosen välillä on pidettävä herkkänä ja pidätteeksi riittää pienen pieni kuiskaus, Tuikku toimii. Mutta tilanteessa, missä Tuikku tottuneesti tarjoaa vauhdikasta menoa ja yrität saada sen hidastamaan puolipidätteellä, ensimmäiseen ei reaktiota, yrität vielä, lisäät pidätteen vahvuutta, vahvistat edelleen pidätettä, vastaus on jännittynyt, kiirehtivä ja selkä laskee välittömästi alas. Huutaminen ei auta. Mutta entäs jos ratsastajana olen itsekin kärsimätön ja harmistun kun ei kuulla vaan totutusti tarjotaan pitkään opittua tapaa, lopputulos on yleensä se, ettei kommunikointi pelaa, yhteys on poikki ja kumpainenkin hämmentyneitä ja turhautuneita. Ja miten hyvin yhteys pelaa kun puhut toiselle kuin se olisi särkyvää lasia, herkkä ja kuitenkin niin valmis tekemään ihan mitä pyydät, mutta hienotunteisesti, vähin elein. Toimii.

En ole erityisen taitava kouluratsastuksen puolella. Se aiheuttaa useinkin hämmennystä ja tietysti mietin asioita, mitä pitäisi tehdä toisin. Olen ollut hyvin erilaisilla ratsastuksenopettajilla, opetustavat voivat olla vastakkaiset. Toinen vaatii ravin tahtia hitaammaksi, teet puolipidätteitä mutta vaadit pohjeavuilla liikkumaan eteenpäin. Tällä pyritään siihen, että hevonen hitaammassa ravissa malttaisi polkea alleen kuin että se vain potkisi ravia eteenpäin malttamatta käyttää takapäätään. Toinen taas vaatii energisyyttä ja sitä kautta saadaan vähitellen hevonen kuuntelemaan ratsastajaa, hidastamaan tahtia, mutta pysyen energisenä ja hevonen polkee paremmin alleen. Tuikun kohdalla taas ei ole tarve lisätä energisyyttä, se on yleensä melko reipas hevonen ja ratkaisu tilanteeseen on vauhti. Esteillä tämä taas on hyvä, mutta pitäisi myös malttaa estettä lähestyttäessä odottaa hyppypaikkaa eikä vain vauhdilla yli. Vuokraajan olen kokenut tässä kohden hyväksi, pitää kouluratsastuksesta, kemiat heillä pelaavat  ja sen näki myös siitä, että pitkän tauon jälkeen ratsukko toimi alusta alkaen hyvin. Tämä toisaalta vähentää tarvetta mennä kentällä, mutta silloin tällöin itsekin on hyvä hevosensa kanssa kokeilla, miten ratsastus sujuu.

Meillä oli poikkeuksellisesti estetunti sunnuntaina ja tällä kertaa en minä ollutkaan Tuikun selässä. Ex-tempore sinne päätyi vuokraajan ystävä, jolle tarjosin tätä kertaa. Mielenkiinnosta halusin nähdä myös maastakäsin, miltä meno näyttää. Ja onhan siinä Tuikun laukassa parannettavaa jos mielisi esteitä hypätä enemmänkin. Meillä siihen ei sillä tavoin ole tarvetta, mutta harjoituksena matalat esteet menevät hyvin. Tuikusta huomasi, että uusi ratsastaja hieman jännitti ja oli hämmentynyt, mutta vähitellen alkoi kommunikointi sujumaan ja esteille mentiin reippaasti. Tuikulla peruskunto on hyvä ja hyvin se jaksoi tämän ratsastustunnin.


Maanantaina kävimme maastossa ja lähes joka maastoilukerta kohtaamme metsän eläimiä, rusakoita, peuroja, kauriita ja hirviäkin olemme nähneet. Kettuja olemme nähneet myös pellolla. Tuikku suhtautuu rauhallisesti näkemiinsä, kettu aiheutti pientä pörinää pellolla. Oli meidän ensimmäinen kerta kun tämän repolaisen ratsain näimme. Eilen metsäkauriit olivat lähellä, mutta näytti siltä, että Tuikku ei niitä huomannut. Tuuli oli sangen voimakas, joten se osaltaan vaikutti siihen, ettei Tuikku niihen reagoinut, lisäksi kun oli keskittynyt lehtien riipimiseen matkatessaan eteenpäin metsäpolkua pitkin. Tuikulle on hyvää harjoitusta mennä jyrkkää rinnepolkua pitkin, sitä käytämme lähes joka maastokerta. Siinä joutuu tekemään töitä ja sen huomaa Tuikusta. Auttaa takaosan työskentelyyn ja vahvistaa lihaksia. Vielä on onneksi kesää jäljellä, vaikka olemme jo elokuun puolella. Helteitä on luvattu loppuviikosta.


Kesä on ollut harvinaisen hyvä, mutta maanviljelijöiden kannalta huono. Satonäkymät monin paikoin vähäiset ja nautakarjatilallisille tuleva talvi on selviytymistä, miten saada rehut riittämään. Eikä se ole ollut hevospuolellakaan sen parempi. Isommat viljelijät ovat saaneet sadoksi vain puolet siitä, mittä viime vuonna. Tallilla taas heinää on tullut enemmän kuin viimevuonna, mutta laitumien ollessa olemattomat ja kuivat, on heinää jouduttu syöttämään jo pitkän aikaa. Sääolot ovatkin olleet niin epänormaalit ja hellejaksot pitkät. Lomalaisille varmasti etenkin niille, jotka pitävät helteistä, kesä on ollut erinomainen. Välillä vain toivoisi hieman viileämpää. Eilen maastoillessa oli pitkästä aikaa ohut takki päällä, tuulikin mukavasti eikä Tuikullekaan juurikaan tullut hiki. Siinä Tuikun selässä ollessani katselin upeita maisemia, istuin selässä ja Tuikku meni rennosti käyntiä eteenpäin. Näinä hetkinä sitä pysähtyy ajatuksineen ja juuri tämä on sitä parasta, mitä maastoilu tuo. Miten sitä onkaan tyytyväinen oman hevosensa kanssa kun voi mennä löysin ohjin ja katsella ympärillleen kiirehtimättä. Sitten on pätkiä, missä taas juostaan ja Tuikku oli reipas. Se kun yleensä tarjoaa omaehtoisesti paikkoja, missä mennään juosten. Maaston lopuksi käytin pitkästä aikaa Laseria ja hieroin selän ja takaosan. Ja hyvältä vaikuttaa lihakset, kaulan vasemmalla puolella Tuikku piti selvästi hieronnasta ja nyt kun olen pitänyt pelkästään rungotonta satulaa, on Tuikulla vasen puoli ollut hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.