torstai 10. tammikuuta 2019

Parhaimmat hetket syntyvät sattumalta

Keskiviikkona oli niin talvinen sää, minulla oli aamutalli. Kengittäjä oli tulossa myös kengittämään Tuikun. Lunta oli tullut reilusti ja sitä jouduin kolaamaan ennen tallille lähtöä ja autokin piti putsata lumesta. Jarilla ensimmäinen työviikko alkanut ja paikka tuntuu lupaavalta. Minulla kivasti töitä näin vuoden alkajaisiksi ja mieli askartelee kuinkas muuten kuin Tuikun kanssa touhuilussa. Olemme liikkuneet aika reippaasti ja välillä on hyvä antaa niitä päiviä, milloin voi mennä kevyemmin.






Olin tehnyt reippaan maastoilun sunnuntaina, joten maanantaina mietin, mitä teen Tuikun kanssa. Ajattelin mennä kentälle sitä juoksuttamaan, mutta se näytti hieman liukkaalta, joten suuntasin laitumelle ja Tuikku tuli kivasti perässä, mutta ei innostunut juoksemisesta, vaikka kuin yritin sitä innostaa: hyppimällä, hihkumalla, hieman avustaen sen riimunarulla, mutta en halunnut sitä kovin painostaa jos ei muutoin tunnu intoa löytyvän. Joten tyydyin vain käppäilyyn Tuikun kanssa, kuvien ottamista, vähän videota ja takaisin tarhaa.

Saimme idean laittaa Tuikku ja sen tarhakaveri laitumelle. Ja aluksi näytti siltä, että molemmat ovat kiinnostuneita möllöttämisestä ja huuli pyöreänä, silmät hämmentyneinä olivat ne kysymysmerkkinä, että WHAT? Niin, mitä pitäisi  tehdä. Vähän aloin juoksemaan niiden perässä, heiluttamaan riimunarua ja juoksivat toiselle reunalle pysähtyäkseen taas katsomaan, että hulluja nuo ovat, mitä ne oikein tahtovat. Ja taas uudestaan, toiselle reunalle, sama hölmistynyt katse, kunnes sitten Tuikulla napsahti, että joo nyt juostaan ja niin teki. Kaveri seisoi ja ihmetteli, miten sen omistaja vain kuvailee toista hevosta ja tässä seison. Vähitellen alkoi kaverikin innostumaan ja siitäkös riemu repesi molemmille. Voi kun oli vauhtia ja nauratti kovin. Tuikku tarjosi hienoa raviaan ja laukka nyt on vähän koikkaloikkaa ja välillä huomaa, että vieläkin pitäisi päästä lujempaa. Mukava juoksupäivä. Mutta mukava, antoisa ja sai nauraa hevosille, sille revittelylle. Toki laukassa näkee, miten se ei ole Tuikun parhainta ja lanneranka lukittuu joissakin kohden laukatessa. Sitä vastoin ravissa on jousitus paikallaan. Maanantain kuvat ja videon on ottanut Tuikun tarhakaverin omistaja Antsu.

 


Tiistai oli Tuikun vapaapäivä ja tänään keskiviikkona kengityksen ja päiväheinien jälkeen rekiajelulle pellolle. Alkukierrokset rauhallisia ja siitä vähitellen raviin. Tuikulla on selvästi virtaa ja se tahtoisi juosta. Otettiin vielä naapuri kyytiin ja Tuikku näytti reipasta menoaan ja varoittelin kyytiläistä, että mäkeen se sitten ponnistaa ja niin teki. On muuten ihan eri meininki reen kanssa Tuikulla nähdä, miten sen takareidet ponnistavat kunnolla, ei ole mitään höpöhöpöravia vaan ihan oikeaa työtä. Ja jostain syystä radalla tämä mäki saa joka kerta yhtä innokkaan lähdön, välillä otetaan laukkaa ja siitä raviin. Miten kaunis voi olla talvinen päivä kun on pieni pakkanen, juuri satanut lumi ja mennä reellä reipas hevonen edellä kun lumi pöllyää hevosen ja reen jalaksista. Tuikku selvästi pitää rekiajelusta, siinä se näyttää parhaimpansa ja olihan se kiva kun vieraskin kehuu omaa hevosta, miten varmaotteinen se on ja tuntuu kuuntelevan ohjastajaa, vaikka koinkin siinä ohjien päässä, että Tuikku on reipas. Lisänä oli edellisen päivän vapaa ja nyt Tuikku tarjosi joka hetki ravia ja halusi ottaa itse vauhtia.


Vauhdikasta menoa

 Tänään kävimme ratsain pellolla ja radalla. Otimme laukkaharjoituksia, minkä jälkeen palauttava käyntiosuus ja taas uusi laukkapätkä. Reipas, tarmokas Tuikku. Ja miten mukava talvinen pakkassää. Kovin kauan emme menneet. Viikonloppuna suunnitelmissa rekiajoa ja toisena päivänä hiihtoratsastusta ystäväpariskunnan kanssa.

4 kommenttia:

  1. Kyllä on ihanaa, kun tuli lunta! Hevosetkin tuntuu meillä ainakin pirityneen tästä säästä. Ja minäkin huomaan olevani intoa täynnä. On kivaa lähteä maastoilemaan, kun pääsee sellaisten peltojen yli, joille ei lumettomana aikana ole asiaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on hevosharrastuksessa mukavaa aikaa silloin kun sitä lunta on ja ei ole vain jäätikköiset pohjat ja muutoin maa paljas. Täällä on kivasti lunta myös, tämän päivän on pitänyt nollakeliä, mutta ilmeisesti pakkasta on vielä luvassa, joten lumi tulee vielä pysymään maassa.

      Meillä on menty pellolla myös reellä ja ratsain. Reen kanssa tuntuu vähän siltä, että vauhtia olisi sallittua enemmän. Ratsastaen taas toivosin, että mentäisiin vieläkin lujempaa, mitä Tuikku tarjoaa.

      Mukavaa kuulla, että teilläkin hevoset ovat innostuneet lumesta. Tuo se intoa molemmille.

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia ja ihanaa talvimenoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minusta nämä ovat myös. Etenkin ensimmäinen, kuva on niin oikeaan aikaan otettu.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.