lauantai 9. helmikuuta 2019

Pentu tuli kotiin

Meidän Lenni (Pulmusten Black Jack) saapui kotiin la 2.2. Haimme koiran Tampereelta ja matka kotiin kuin myös takaisin sujui hyvin. Lilo suhtautui matkaan malttamattomasti ja odottaminen ei ole sen parhaimia puolia. Lenni oli 11 viikkoinen kun sen haimme ja vastassa oli neljä aikuista kääpiö/toy-villakoiraa, mitkä haukkuivat ja tämä sai Lilon aristelemaan eikä se olisi halunnut tulla sisään. Pennut olivat vilkkaita ja tervehtivät tulijoita, rohkeita ja sosiaalisia. Kasvattaja oli omistautunut työhönsä ja kävimme perusteellisesti läpi kauppakirjan, mahdolliset sairaudet, mitä villakoirilla on ja yleensäkin koiran hoidosta. Ei siis mikään läpihuutojuttu, tässä koira ja hei, ovi kiinni. Sitä osaa arvostaa kasvattajaa, joka panostaa koiriin ja pentuihin. Mitä vähemmän pentueita vuodessa sitä enemmän on kasvattajalla mahdollisuuksia totuttaa pentukoira uusiin asioihin ja luoda hyvä pohja pennun kehitykselle. Lenni on sosiaalinen, avoin ja rohkea jopa liiankin. Tämä tulisi itse muistaa kun vieraaseen koiraan tutustutaan, huonoja kokemuksia tulisi välttää. 
Lenni omistajansa jalkojen juurella.
Lilo on suhtautunut yllättävän hyvin pentuun, alku on ollut helppoa ja mukavaa. On välillä ärähdetty pennulle ja joissakin tilanteissa on ollut pakko kieltää Liloa sen liian voimakkaasta ärhentelystä tai ulkona, missä se kokee, että Lenni on saalis, mitä pitää härkkiä, juosta vauhdilla pois ja takaisin. Siinä sitä onkin tekemistä kun keittää yli ja saada villakoira ruotuun. Mutta sitä ei muista, miten sitovaa pentukoiran pito on. Tämä vaikuttaa myös tallikäynteihin ja vielä emme ole jättäneet Liloa ja Lenniä kahdestaan kotiin. Kun tytär tulee työharjoittelusta, lähden tallille. Ja voi sanoa, että tallillaolo on lomaa, sitä omaa aikaa.

Lenni on päässyt jo 12-viikkoisrokotukseen. Eläinlääkärikäynti meni hyvin ja se suhtautui eläinlääkäriin luottavaisesti. On ollut mukavaa huomata, miten erilainen Lenni on kuin Lilo. Lenni vaikuttaa juuri sopivalta vastapainolta Lilolle ja osoittanut myös sen, että ihmisiin voi tutustua ilman varautuneisuutta ja tästä rohkaistuneena Lilokin uskaltautui naapurin kättä haistamaan, mitä se ei ollut aiemmin tehnyt. Sitä vaston Lilon kaverikoira ei suhtautunut Liloon enää niin iloisesti kuin aikaisemmin vaan ärähti sen leikkimisyrityksille. Pentuun se suhtautui sitä vastoin hyvin ja Lennille ensimmäinen tapaaminen vieraan koiran kanssa.

Tuikku on ollut mitä helpoin hevonen ja ratsastus on sujunut mukavasti. Olemme käyneet myös kentällä. Ja se meni hyvin, vaikka sitä toivoisi, että tulisi se flow-tunne kun istuu selässä, hevonen menisi kuin ajatus, olisi niin kuulolla, ettei tarvitsisi kuin ajatella ja se taipuu siihen, mihin pyydetään. Hyvin meillä sujui kentällä ratsastus, olemme harjoitelleet väistöjä ravissa, nämä sujuvat oikein mukavasti, ei täydellistä, mutta vielä harjoitusta. Toinen, mitä harjoitellaan on avotaivutus ja tässä välillä menee niin hyvin, että huomaa Tuikun rehellisesti taipuvan rungostaan ei pelkästään kaulastaan ja sitten on taas niitä avotaivutuksia, missä hevonen taipuu vain kaulastaan. Näissä kohden huomaan, että omissa avuissa tulisi olla huomattavasti tarkempi ja johdonmukaisempi. Taivutus lähtee paremmin ja oikein kun ulkotakajalka on aavistuksen taaempana ja hieman tukee sitä, ettei takaosa poistu uralta ulospäin. Yritän aina muistaa sitä mielikuvaa, että lähdetään ympyrälle ja ulko-ohja on tukena. Välillä onnistuu hyvin ja Tuikku on ymmärtänyt, mitä siltä pyydetään. Väistöissä taas huomaan, että Tuikku tietää, mitä pyydän, se jopa ennakoi ja välillä menee siten, että etuosa on jo väistämässä ja takaosa polkee eteen ja tässä kohden pitää antaa pidätettä, jotta saadaan tahtia hitaammaksi, runkoa pidettyä suorana ja malttia väistöön, jolloin takaosakin ottaisi niitä pyydettyjä ristiaskelia.

Olemme käyneet myös pimeämaastossa otsalampun valossa ja siitä on aikaa kauan kun olemme maastoilleet pimeällä. Ja hyvin meni tämäkin kerta, leppoisaa ja varmaa. Laukkasuoria otimme ja hyvin meni. Lunta on metsäreiteillä ja me olemme olleet ainoat, mitkä olemme näillä maastoilla käyneet. Joten polku on osin peittynyt uuden lumen myötä ja paljon teemme käyntiosuuksia, sillä lunta on paljon ja kulku raskasta. Laukkaamme myös niissä kohdin, missä Tuikku itse mielellään haluaa, mutta rajoitan jonkin verran laukkaosuuksia. Maastoradalla olemme myös menneet. On ollut niin hienoa huomata, miten reipas ja pirteä Tuikku on. Tämä osin johtuu siitä, että rasitusta on liian vähän, sillä on aikaa miettiä syntyjä syviä ja ajankuluksi kehittää toimintaa virkistämään oma mieli kun ei ole liian väsynyt liikutuksesta. Ja nyt kelit näyttävät armottoman huonoilta, vettä tulee, lumi sulaa ja jäätikkö vastassa. Vaikka onneksemme on hokkeja, mutta liukkaalla jäätiköllä sulavesi päällä ei välttämättä ne hokit anna tarvittavaa pitoa riittävästi. Tämä näkyy myös hevosen liikkeissä kun se varoo.

Ahmatti Lenni. Muistelemme paljon Viliä Lennin myötä. Se on samankaltainen, ruoalle perso koira. Ja ahneena pentuna yrittää myös päästä Lilon ruoka-astialle.

Mustan villakoiran kuvaaminen ei ole helppoa. Käsittelystä huolimatta kuvan tarkennusta ei saatu paremmaksi, kuvan kirkastamisessa taas väreistä tulee hailakoita ja paljon muuta korjattavaa.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.