maanantai 5. elokuuta 2019

Parasta juuri nyt


 Juuri tässä hetkessä kun menemme Tuikun kanssa heinäpellon poikki (tästä ei kaadeta heinää) ja heinän korret rapisevat ja suhisevat pohjaan, on tunne täyteläinen. Tuikku oli reipas ja kärryajeluista olen yleensä saanut ne parhaimmat korvan takaa otetut kuvat, luonnosta, metsästä ja siitä hetkessä, jolloin tuntuu, että tähän voisimme jäädä, tähän voisi ajan pysäyttää, tähän hetkeen. Kun tässä on se kaikki, mikä oman hevosen kanssa on juuri sitä, mistä on aina haaveillut ja niitä tunteita, mitä oman hevosen kanssa voi kokea kun tuntee toisensa puolin ja toisin.

Meillä oli lauantaina Irman tunti. Pidän hänen tunneistaan todella paljon, ne keskittyvät istuntaan ja hän on hyvä havainnoimaan ratsastajan ongelmat, osaa tuoda ne esille selkeästi ja myös ohjata, miten korjata. Hänellä on hevoslähtöinen tapa opettaa. Ja perustuu oleellisesti istuntaan ja vaikutteita on niin westernsitä kuin kouluratsastuksen puolelta. Mutta opetus on minusta hevosen kannalta reilua. Tämän takia haluan tämän nyt kirjoittaa, jotta muistan sekä jakaa teille niin yksinkertaisen asian kuin väistön, mistä on tullut minulle erityisen vaikea. Irman tunnilla sain sen viimeisen palikan, mikä sai minut ymmärtämään, miten väistö tehdään ja miten voi korjata kun hevosen takaosa jää jälkeen tai se nyt ei oikein halua vain tehdä työtä takaosallaan. Minulla kun on ongelmana yrittää tehdä mahdollisimman paljon kun pääsee vähemmälläkin.

Irma kertoi, että hän lähtee väistöä opettamaan meille kuten hän aloittaa nuorten hevosten kanssa ensimmäiset väistöharjoitukset.  Eli aloitimme käynnistä, tulimme pitkää sivua päätyyn ja puolivälistä tuli hevonen kääntää keskihalkaisijalle ja siitä lähteä tekemään väistöä siten, että katsomme väistön suuntaan, annamme painoavun istunnalla, painamme pohkeella eikä ohjilla tarvitse tehdä mitään eikä välittää miten hevonen lähtee lapansa kanssa vaan annetaan hevosen mennä väistöä juuri niin kuin se näillä avuilla menee eli hieman vaikka banaanina ja ei korjata. Tätä toistimme ja Tuikku oli tyytyväinen samoin minä. Kun olimme tehneet tätä harjoitusta molempiin suuntiin, hevonen ymmärtänyt mitä sen tulee tehdä tulimme taas keskihalkaisijalle, mutta tällä kertaa piti mennä suoraan, sai asettaa hieman ja istunta-apu eli paino väistön suuntaan (esim. jos väistö vasempaan, vasemmalla istuinluulla enemmän painoa, katse ja pohjeapu (paine pois heti kun hevonen aloittaa väistön) sekä pitää lantio suorassa satulassa paino molemmilla istuinluilla, ja hevonen väistää eikä pohjeapua anneta muutoin kun jos hevonen ei väistä ja jos takaosa jää etuosasta jälkeen, pieni ulko-ohjan pidäte tai jos kiirehtii niin pyydämme ulko-ohjan pidätteellä odottamaan. Ja tämähän sujui meiltä hyvin tai siis minulta yllättävän hyvin, välillä kun Tuikun takaosa jäi taakse, pidätystä tai sitten huomautusta siitä, että pohjeavun tulee olla selkeä, jotta hevonen ymmärtää, että nyt mennään väistöä ja pohjeavun voi jättää pois ja hevonen väistää. Pitää siis muistaa katsoa sinne, minne kulkusuunta on. Seuraavaksi teimme tätä myös ravissa ja välillä meni heikommin, mutta pääasiassa olin tosi tyytyväinen.

Tuikku esitti hienoa raviaan ja sen ravi ei ole mitään pienen hevosen ravia vaan kyllä siinä joutuu jo kunnolla käyttämään keskivartalon lihaksiaan. Tuikun ravi on sen askellajeista parhain, se on parantunut ratsastuksellisesti ja näyttää hienolta. Mutta siinä istuminen vaatii myös keskivartalon lihaksia ja ravissa tätä työstettiin. Harjoitusravissa jos vähänkin jännittää lihaksia, on istuminen aika lailla vaikeaa, sillä ravi on niin pompottavaa. Kun lantiosta myötää ja istuu ravin tahtiin siten, että molemmat istuinluut myötäävät takajalkojen liikettä ikäänkuin polkisi polkupyörää, annetaan voiman tulla edestä pois ja pidetään korsettilihakset pitämässä tukea, on ravissa helpompi istua. Sekä samanaikaisesti helpottaa myös oikea hengitystekniikka. Ja tätä ohjataan myös pilatestunneilla, vedetään ilmaa syvälle keuhkoihin pallealihas käytössä, sitten uloshengitys suu hieman raollaan, mutta kyljet pysyvät suorassa ja jäntevinä. Tästä on myös apua silloin kun tuntuu, että ravi on jo niin isoa, että väkisinkin tuntuu pakaralihakset jännittyvän ja sitä kautta istunta vaikeutuu.

Tuikulle on tulossa myös vaihtelua liikutukseen. Leivontatuotteiden myötä painoni on noussut ja sanon kyllä nyt hiivatti kun sen poistaminen on vaikeaa. Pitäisi löytyä stressiä niin johan paino laskisi. Tosin en liian painava ole vielä  Tuikulle, vaikka se muutoin on pyöreärunkoinen, on sen jalat sirommat kuin useimpien piekkareiden ja kaviot ovat pienet. Useimmilla kun kaviokoko on isompi. Joten Tuikku aloittaa uransa tarhakaverinsa Tapin kanssa tekemään alkeisratsastusponeina ala-asteikäisille ja ohessa myös tehtävärataa. Tällöin saadaan kaivattua vaihtelua, kevyttä kuskia selkään ja olen ohjaajana näillä tunneilla. Tunnit eivät korvaa ratsastuskoulutunteja vaan ovat ikäänkuin eskari niille, joille alussa on vaikea mennä ratsastuskouluun. Näin pääsevät oppimaan hevosen käsittelyä alusta lähtien ja opetellaan satulointi, suitsimiset ja hevosen hoito sekä käsittelyä. Tästä saa myös rohkeutta aloittaa oikeat ratsastuskoulutunnit kun on päästy tutustumaan leikin ja tehtävien ohella hevoseen, käsittelyyn ja sen käyttäytymiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.