tiistai 8. lokakuuta 2019

Lokakuun puolella

Tämä syksy on ollut sateisempi kuin pari edellistä. Ruska on ollut näyttävä ja maastoreissuilla olemme saaneet ihastella luonnon värikirjoa, miten kauniisti on maalailtu puiden lehtiä maastopolkujen varsilla. Tuikun kanssa olemme liikkuneet vaihtelevasti ja tulevana lauantaina olisi Irman tunti. Sitä tietysti odotan ja on kiva nähdä, mitä olemme Tuikun kanssa sisäistäneet. Mutta kenttää emme Tuikun kanssa ole kuluttaneet paria kertaa lukuunottamattta. Lauantaina Tuikku meni lapsiratsastajan kanssa ja hyvinhän he menivät. Tällä kertaa oli mukana esteitä yksi diagonaalin suuntaisesti oikeassa kierroksessa ja yksi pitkän sivun este. Muutoin olin laittanut tehtävärataa ja yksi oli peruutus puomien väliin. Mikä ei ole helppo. Sen sai ratsastajakin huomata kun pyysi Tuikkua peruuttamaan ja pyyntöhän on ohjista, Tuikku toimii, mutta peruuttaa huti. Istunnalle reakoivan hevosen kanssa pitää miettiä miksi ja miten korjata. Tätä yritettiin, toistuvasti.Kun Tuikkua ohjasi suoraan, jotta pääsisi kätevästi peruuttamaan niin se suorana liikkuminen ja pysähdys paikoilleen osoittautui vaikeaksi. Ja syynä ratsastajan vinous. Tämä tuo haasteita myös minulle, miten neuvoa, että hevonen toimisi siten kuin pyydettäisiin ja pitääkö ratsastaja hevosta kouluttamattomana kun se ei tee sitä, mitä ratsastaja pyytää. Tällä kertaa kun ratsastajan jalkaterät sojottivat toinen länteen, toinen suoraan, kyljistä oikea lysyssä, vasen pidempänä. Mutta onnistuttiin kutakuinkin säällisesti.


Maastoiltu on Tuikun kanssa. Yksin ja yhdessä. Olemme menneet rauhallista lenkkiä, kevyttä lenkkiä ja keskenämme menemme reippaita lenkkejä. Sopivasti sekoittaen. Mutta mukavaa on ollut. Ja on ollut kiva huomata, miten hienosti Tuikku toimii, vaikka mukana on sille täysin uusia ratsukoita. Sen kanssa pystyy kaverin kanssa menemään rinnatusten laukalla / ravilla, toinen voi ohittaa ilman suurempia tunteenpurkauksia. Jokaisen kanssa tämä ei onnistu, toiset eivät pidä ja tällöin pysytään takana tai edessä ilman vierelle tuloa. Vapaitakin on Tuikku saanut pitää ja on sillä mukavat paikat rentoutua. Viikonloppuna löysin sen pihatosta lepäilemästä päiväuniltaan ja onhan niillä tilaa missä nukkua. Tuikun puolelle mahtuu hyvin neljä hevosta, menisi varmasti viideskin, mutta talvitarhan koko laittaa jo rajoitteita hevosmäärälle. Pihattoon rakentuu turvepatja ja vähitellen patja suurenee ja päällä on olkea.

Tavallista arkea ja kävimme myös raivaamassa hevosille taas rinnepolkua, tällä kertaa hieman reittiä muuttaen. Polulla voi mennä käyntiä ja kohottaa mukavasti hevosen kuntoa. Polun raivauksessa oli myös mukana Lenni ja sai liikkua vapaana. Sitä ennen leikkivät tallin koiran kanssa. Se on narttu ja Lenniä kiinnostavat tytöt, mutta laitumella sitä kiinnosti enemmän hevosen kikkareet kuin kaveri. Sille piti näyttää myös tasaista hammasriviä, mutta mitään vaikutusta ei ollut pikkukoiran irvistelyllä. Yhtä innokkaasti kaveri halusi leikkiä ja sille ei sitten meinannut tulla loppua millään.
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.