sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Pitkästä aikaa...

video. Ei sitä ole tehty kuin Iisakin kirkkoa, mutta videolta näkyy, millaisilla reiteillä välillä menemme. Parasta kohtaa ei Jari saanut taltioitua kun Tuikku ponnisti ylös ja minä liu'uin liukkaalla pilkkihaalarilla ensin Tuikun selälle ja siihen Tuikku pysähtyi pohtimaan, että miten jatketaan. Täytyy pelastaa ensin kömpelö omistaja, peruuttaa vähän ja odottaa, että se pääsee takapuolelta alas. Ja tämän se teki päättelemällä itse kun pohdin, että yritänkö satulaan vai pudottaudunko alas. Koska takapuolen kautta pudottautuessa olisi ollut jonkin verran pudotusta ja epätasainen pohja alla.

Olen löytänyt uuden reitin ja tämä kulkee peuran polkuja pitkin. On kohta, missä aina joudun etsimään reittiä, vieressä on lammikko ja joka kerta menee etsimiseksi. Mutta ei hätää, Tuikku toimii yhtä tyynen rauhallisesti aina ja sen kanssa voi pohtia, mennä eteen, peruuttaa, kääntää ja tulla takaisin, etsiä ja miettiä. Se ei hätäänny vaan jaksaa odottaa, vaikka yleensä etenemisessä on sellainen, että mitä sitä jahkaillaan, mutta näissä tilanteissa selvästi ymmärtää, että pohjaa pitää katsoa ja löytää sopiva reitti.

Tuikun kanssa on mukavaa maastoilla, mennään yksin tai kaverin kanssa. Näillä reiteillä haluan mennä aika usein yksin, sillä maisemiltaan nämä ovat hienot, pysäyttävät ja tällöin voi keskittyä omaan hevoseen, ajatuksiin ja pohdittaviin asioihin. Ja niitähän minulla riittää maailman sivu, olen pohdiskelija ja mietin paljon asioita. Jolloin se yksinolo on minulle tärkeää ja etenkin kun saa olla sen oman hevosen kanssa keskellä metsää. Tämä jos mikä on parasta hoitoa mielelle ja myös keholle.


2 kommenttia:

  1. Kiva video, tuli oikeen hyvä mieli! Kivan näköistä metsää ja ihana mies, kun lähtee maastoon kävellen ja vielä kuvaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, itsekin pidän videosta. Nämä reitit ovat kivat, hienot ja kyllä näitä kulkiessa hevosen kanssa yksin, koirien tai näin yhdessä on maisemat ja polut hoitoa mielelle ja keholle. Tässä on sopivasti kuntoilua, vaikka muutoin olisikin kevyt maasto. Jarille meni sopivasti kuntoilusta, tarkoitus oli mennä kärryillä, mutta Tuikku odotti karsinassa reilun vuorokauden irtokengän kiinnitystä, niin virtaisan hevosen kanssa ei kärryajelua tehty. Jari lähtee mielellään mukaan, kuntoilua kun ei koskaan istumatyöläisellä ole liikaa. Ja Tuikku on niin tykätty ja onhan se mukavaa Jarista huomata, miten tärkeä osa hän on Tuikun elämässä. Matkan varrella liikuttiin juuri silloin kuin Jari, jos pysähtyi ei Tuikkukaan halunnut liikkua. Sinne mentiin perässä, minne Jari kulki.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.