maanantai 11. marraskuuta 2019

Sadetta, sadetta ja vielä lisää sadetta


Marraskuu ja harmaa sekä vetinen. Vettä on tullut, välillä oli kylmä jakso ja toiveita, että sellaisena pysyy, mutta taas jälleen kerran sadetta, sumua ja harmautta. Mutta maastoilleet olemme, kevyesti ja vapaapäiviä Tuikulla on ollut enemmän kuin normisti. Tuikku sai reilu viikko takaperin uudet kengät. Kengitykseen meni pari tuntia kun kengitystä korjattiin. Laitettiin etukengät numeroa isommat ja tarhassa olen nyt pitänyt bootseja, jottei astu etukenkiään irti. 

Mutta marraskuun harmaudesta huolimatta löytyy reittejä, missä näkyy huimat maisemat ja kun olemme löytäneet uuden peurojen tekemän reitin, on maisema ollut siellä hieno. Sellainen pehmeän sammalen ja jäkälän peittämä kallioinen metsäkaistale. Kun ensimmäistä kertaa löysin reitin, saihan se ihailemaan hienoutta. Tuikun kanssa on mahdollista samoilla, eksyä eikä tule hätäiltyä väärän reitin valinnasta. Tuikku ei hätäile eikä huolestu, menee minne pyydetään, katsoo tarkkaan, minne jalkansa asettaa. Joten uusien polkujen etsiminen Tuikun kanssa on mahdollista. Ja käytämme peurojen tekemiä polkuja niin ei tule tallatuksi jäkälät ja sammalet vaan ne pysyvät koskemattomina.



Tarkoitus oli laittaa blogini yksityiseksi syystä, mikä itseni yllätti täysin. On täytynyt miettiä ajatuksiaan uusiksi, sillä tapahtuma sai kaiken vanhan esille ja miettimään, haluanko kaikkien näkevän kirjoituksiani. En toki kirjoita mitään sellaista, mitä ei julkisesti voisi lukea, mutta suojellakseen itseään on mietittävä onko blogi sen arvoista. Toisaalta pidän kirjoittamisesta ja onhan minulla sellainen kohde kuin Tuikku, josta on mukava kertoa. Sen kanssa vietetyt hetket ovat kallisarvoisia ja ne ovat vieneet synkimpienkin tilanteiden yli. Ja on ollut kommelluksia ja yllättäviäkin tilanteita Tuikun kanssa, se kun osaa yllättää. Kiltin ja tasaisen ruunan pään sisällä voi piillä pieni annos pilkettä ja omatahtoisuuttakin. Sopivissa määrin. 



Mutta miksi luopua sellaisesta, mikä voi olla hyvä alusta kerronnalle ja minne taltioiutuu menneet päivät. Palata niihin aika-ajoin ja muistella hyviä hetkiä, nähdä kuvia, mitä on ottanut maastoilun varrelta. Viime aikoina olen vähemmän laittanut kuviani somekanavalle, tietynlainen saamattomuus on sijalla ja toisaalta innottomuus. Saman toisto. Ikäkriisi. Kuten eilen tulin todenneeksi, kun kävimme vanhimman tyttären uudessa kodissa Helsingissä. Miten vanhaksi sitä onkaan tullut ja silti mieli ei tunnu samalta kuin fyysinen ikä. Olen asunut Helsingissä ja pidin siitä. Vaikka nykyisin haluaisin asua maalla, missä ei olisi naapureita näkösällä, ei kuuloetäisyydellä ja voisin erakoitua täysin maaseutumiljööseen. Mutta tietynlainen haikeus syttyi kun ilta-aikaan ajoimme Helsingin katuja, katselin auton ikkunasta sateesta märkiä mukulakiviä ja muistui mieliin omat nuoruusvuodet Helsingin katuja kävellessäni. Vuodet vierii, tavoitteet muuttuvat, silti sitä tuntee, että on sama kuin nuorena. Asioista innostuva, yhtä pöhkö ja samalla sitä tietää, että vuodet ovat tuoneet viisastumista ja nuoruuden ehdottomuus muuttunut elämän myötä pehmeämmäksi ja voi suhtautua tilanteisiin suopeammin. Kun on mahdollista nähdä, että asioilla on kaksi puolta eikä kuten nuorena vain sen oman perspektiivin mukaan. Ikäkriisi, sitä tämä on. Mutta miten se tuntuukin siltä, että mieli ei vanhene. Onneksi on Tuikku, minkä kanssa voi samoilla kosteissa metsissä, jäkälikön peittämillä pehmeillä peurapoluilla ja katsoa kallion reunalta kauas, henkäistä metsän raikastamaa ilmaa ja kiittää siitä, että olen löytänyt itselleni niin täysin sopivan hevosen. Kuin olisimme yhtä siinä hetkessä, ajattomassa tilassa ilman kiirettä.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti pidät blogisi julkisena. Seuraan sitä mielelläni, koska koen sen vähän niinkuin vertaistukena ja on mukava seurata aikuisen harrastajat touhuja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus olisi pitää julkisena ja sellaisena saa vielä jatkua. Kirjoitustahti on vaan kovin hidas ja itseään toistava. Ehkä pitäisi innostua kirjoittamisesta ja kertoa, miten Tuikku toimii kun si-niveldiagnoosista on jo kolme vuotta.

      Poista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.