sunnuntai 8. joulukuuta 2019

On ilmoja pidelly

Tämä loppusyksy on kieltämättä ollut säiden puolesta surkein. Näin märkää ei ole ollut muina syksyinä ja vettä on riittänyt. Onneksi välillä on mahtunut päiviä, jolloin aurinko on näyttäytynyt ja välillä ollut kuivempaa. Sää on ollut varsin yleinen puheenaihe, olipa sitten asiakkaan luona, tallilla tai kyläilemässä. Lunta ja pakkasta kaipaisin kovin, niin varmaan moni muukin.

Meillä on Tuikun kanssa tehty lenkkejä, viime päivät olemme lenkkeilleet kävellen - molemmat. Lenkit ovat olleet 6 - 7 km:n mittaisia ja olemme menneet varsin hyvää keskituntivauhtia, vaikka olemme menneet pelkästään käyntiä. Ja syynä se, että kengät on pidettävä etukavioissa kiinni (pohjallisten takia irtoavat helpommin), jotta kavio saadaan pysymään ehyenä ja kasvamaan (talvea kohden kavion kasvu on hidasta). Tällöin päästään korjaamaan kaviota ja kaviokulmaa korjattua pystympään. Se kun pääsi ihan omien silmien alla loivenemaan kummasti, eipä tullut siihen niin kiinnitettyä huomiota. Tuikku on ollut reipas ja kun lähdimme yhteiselle pitkälle kävelyretkelle, oli kotiinpäin tultaessa Tuikku hieman kärsimätön ja yritti tietysti hoputtaa minua ja kerran pääsi jo kääntämään päänsä siten, että siitä jos vielä olisi vauhti lisääntynyt, ei olisi pysynyt käsissä. Muutoin rauhallinen menijä, mutta rauhalliset kävelyt normaaleihin reippaisiin maastoihin on tottavie iso muutos. Oikeastaan positiivinen muutos, molemmat saamme liikuntaa, minulle rasitusta enemmän ja Tuikun kannalta taas kevyempää liikuntaa. Ja käyntilenkit ilman painoa tai vetoa tekevät hyvää Tuikulle.

Eikä Tuikun ongelmat ole päättyneet pelkkään väärään kaviokulmaan. Tuikulle tuli sädemätä takasiin ja viikko takaperin sitä nosteltiin takakoipia kun tuntui sen verran ilkeältä. Mutta melko nopeasti tilanteen saimme haltuun ja säteet vaikuttavat sangen siistiltä. Putsailin niitä ja laitoin vihreätä litkua ja ostin luonnontervaa, mitä olen nyt sivellyt kaviopohjiin ja säteisiin. Tilasin myös Hevarilta tujumpaa ainetta sädemätää varten, kun sen kerran saatuaan tahtoo uusia helpommin. Niin on aineet, millä taas päästään kiinni heti ongelmaan sen syntyessä eikä liian myöhään. Kengittäjä tarkasti säteet kolme päivää myöhemmin ja totesi, että eipä näytä kummoiselta eli siistit olivat, tuli vähän tunne, että keksinkö koko sädemädän kun säteet olivat sen verran siistit. No onhan niissä, mutta ei paha, yksi onkalaoitunut kohta vasemmassa takasessa, mikä viikko takaperin vuosi verta. Meillä kun tippui toinen etukenkä sunnuntain maastossa, mikä piti saada kiinni. Ja noottia toki saimme kun sopimus oli, että kengät täytyy pitää kiinni. Joten varmemmaksi vakuudeksi olemme päätyneet käyntilenkkeihin ja nekin ilman selkään kipuamista. Yritystä on, että kengät pysyisivät. Bootsit etusissa ja tilasin vielä etujalkoihin lenkkarit, varmemmaksi vakuudeksi jos etukenkä irtoaa niin saadaan lenkkari jalkaan kengittäjää odotellessa ja suojattua kaviota.

Eipä uskoisi, että on joulukuun kahdeksas päivä eikä lunta, ei jäätä.

5 kommenttia:

  1. Pakko kysyä että mikä tuo taustalla näkyvä rakennus on? On upea vanhan kartanon näköinen! :)
    Tsemppiä sädemädän hoitoon ja kavion kulman korjaamiseen. Nuo lenkkarit on varmaan hyvä olla olemassa jos/kun kengät helposti lähtevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustalla oleva rakennus on Ahtialan kartano. Se paloi muistaakseni -30 luvulla ja rakennettiin uudelleen. Alue on ollut 50 - 60 -luvulla vireä. Siellä on kartanon mailla ollut kauppapuutarha ja vielä löytyy ympäröivästä luonnosta istutettuja harvinaisempia lajistoja. Rakennus on päässyt ränsistymään ja sen omistaa metsäyhtiö kuten ympäröivät maat ja metsät myös.

      Pohjallisten vuoksi irtoavat helpommin sekä laitettu kenkä on numeroa suurempi kuin mitä Tuikulla on tähän asti ollut (ahtaasti kengitetty), takakengät pysyvät tiukasti kiinni kun ei ole vielä tilsakumejakaan. Pitkä prosessi on kaviokulman korjaus, kun ei voi ottaa kaikkea vaan kavion pitää antaa myös kasvaa.

      Poista
    2. ihan huikean näköinen paikka kyllä tuo kartano! Ja kyllähän nuo pohjalliset aina hankaloittavat kengän pysymistä. Meillä korjattiin kavionkulmaa ainakin vuoden verran ja edelleenkin täytyy toki olla tarkkana ettei vaan pääse väärään suuntaan.

      Poista
    3. Paikka on upea, vanhaa historian havinaa. Rakennuksen kunnostaminen olisi kallis projekti, joten se on jäänyt korjaamatta. Tekisi mieli käydä rakennuksessa tutkimusretkellä yöaikaa otsalampun valossa. Minulla on asiakas, joka tuntee hyvin paikan historian ja sitä harmitellaan yhdessä, miten alue on käynyt hiljaiseksi ja ei ole sitä elämisen meininkiä, mitä taannoin on ollut. Ihmiset muuttavat kaupunkiin ja harva haluaa asua koko vuoden maaseudulla. Kesämökkiläisiä tällä seudulla on paljon, kuten on ollut aina. Siitähän tämä paikka on tullutkin tunnetuksi.

      Kuullostaa pitkältä prosessilta tuo kaviokulman korjaus, sitä kengittäjä myös varoitteli, ettei kaviota saada kovin nopeasti korjattua, menee aikaa.

      Poista
  2. Ohessa hyvä teksti tämän aamun päivityksestä. Näin on Tuikun kohdalla kengityksessä käynyt (pieni kenkä)lukuunottamatta nivelrikkoa tms. Tuikulla ohut antura myös, jolloin alusta lähtien ei ole kengättömyyskään ollut mahdollista.

    Takomo Silvonen
    9 tuntia ·

    Kengitysjuttuja on tullut viime aikoina vähemmän jaettua tällä sivulla, mutta laitetaanpa yksi tulemaan. Pahoittelut jo etukäteen kuvien kehosta laadusta.

    Asiakas otti yhteyttä ja kertoi että hevonen tarvitsisi pikaisesti eläinlääkärin ohjeiden mukaista kengitystä. Hevosella todettu ruunu- & vuohisniveltulehdus sekä alkava nivelrikko. Käytännössä tämä näkyi hevosen ontumisena. Asiakas lähetti samalla röntgenkuvat hevosen jaloista, joita en nyt tässä viitsi jakaa, sekä alla olevan valokuvan (ylempi).

    Kyseessä on melko selkeä kengitysvirhe, mutta toisaalta kiinnostava optinen harha. Kuvasta saa jokseenkin käsityksen että kenkää olisi asetettu kaviolla taakse päin, jotta painopiste siirtyisi samalla enemmän hevosen alle. Kenkä näyttää myös pieneltä kavioon verrattuna. Todellisuudessa kavio on varpaalta, eli kavion etuosasta "valunut" ajan myötä eteenpäin, jolloin kenkä todellisuudessa vaeltaa samassa suhteessa tarkoituksenmukaisen painopisteen alta pois, ja vaikka kenkä näyttää olevan hyvin takana, ei se sitä oikeasti ole. Eli periaatteessa kengityksen idea on ollut ihan oikea, mutta kavion luonnolliset mittasuhteet ovat kadonneet ajan saatossa jonnekin. Tätä saattoi edesauttaa eläinlääkärin vanhempi diagnoosi ohuesta anturasta, eli kavion pohjasta. On todella vaikea sanoa kuinka pitkä kavion tulisi olla mistäkin, jos anturalla on vanhaa kavioainesta todella paksulti.

    Tälläisiä tapauksia näkee aika paljon ja itse suhtaudun niihin aina kiinnostavina kuriositeetteina. Jos kengittää samaa hevosta pitkään, voi tavallaan sokeutua näkemälleen ja kengittämisen lanka hukkua. Siksi on turhaa etsiä syyllisiä, kaikki tekevät virheitä. Tärkeää on yrittää pitää silmät tuoreina, miten se sitten käytännössä tapahtuu - en tiedä. Vaikka pyytämällä toisen kengittäjän välillä vierailulle.

    VastaaPoista

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.