perjantai 14. helmikuuta 2020

Kohti parempia kavioita

Tuikulla on ollut sama kengittäjä kolme vuotta. Hyvä kengittäjä, kengät pysyivät kiinni, eikä juuri irtokenkiä ollut. Tyytyväisiä olimme eikä tarkoitus ole tällä aiheella arvostella eikä kengityssanasto kaikin osin ole ominta, joten virheitä tekstistä löytyy. Olen pyrkinyt kuvaamaan tilannetta siltä osin kuin sen olen itse ymmärtänyt. Kengitys ei ole helppoa, samaa hevosta kengittävänä ammattilainenkin sokeutuu työlleen. Tuikulla on ollut ongelmana astua etusten päälle innostuessaan ja tällöin kengät irtoavat helposti, mutta tätä ongelmaa ei ollut. Yleensähän tällöin turvaudutaan numeroa pienempiin kenkiin kun asiakas mainitsee irtoilevista kengistä. Ja työ suoritetaan siten kuin asiakas toivoo ja tässä tapauksessa myös niin, että kaviot pysyvät ehjinä kun kengät eivät putoile. Tuikun etujalkojen liike on isoa, ravissa ja laukassa nousee korkealle, joten painetta kavioihin syntyy maahan osuessaan. Tämä myös aiheuttaa kengille omat haasteensa.


Oikea etukavio, ulkosivu
Aika usein Tuikulla tahtoi sivut repsottaa kun kengitys oli jo käsillä. Viime kesä oli kuiva ja syksy märkä. Tämä aiheuttaa jo omat haasteensa hevosen kavioille. Ruokinta on pysynyt samana viimeiset pari vuotta. Mutta loppusyksystä Tuikun sivut murenivat siten, että kannatinreunat olivat täysin hävinneet. Ja tällöin itse myös huomasin, että varvas on pitkä ja sitä vaikutelmaa myös lisäsi reunojen mureneminen. Ei Tuikun kavio helpoin kengitettävä ole, hidas kasvu syksyä kohden, luontaisesti varvas kasvaa pitkänä, iso liike edessä, hieman suppuvarpaisuutta jolloin painetta tulee sisäreunoille enemmän, antura ohut. Mutta päättelin jo itse kavioita katsoessani, että osasyy on oltava väärä painopiste kun ilmiö on sama aina. Peruskengityksellä ei tähän ongelmaan ratkaisua saada. Ja kaviokulma oli loivempi kuin ravurilla, kannat ajautuneet alle jne. Kengitysväli oli ollut 6 vkoa säännöllisesti, tämä myös siitä syystä, että niitä lohkeilevia sivuja saataisiin vähenemään.


Vasen etukavio, sisäsivu

Ei auttanut kuin pyytää toista kengittäjää katsomaan. Hän tekee myös muutakin kuin peruskengitystä. Tavoite oli saada painopistettä muutettua siten, että paino ei jakaudu niin paljon kannatinsivuille, varvasta lyhemmäksi ja pidemmällä ajalla etukavioihin saada enemmän holvimaisuutta sekä kadonneet kannat kasvamaan. Nyt murenemisen johdosta antura oli jopa alempana kuin kannatinreunat, sehän tässä vaikutelma tuli kun kannatinreunat olivat kadonneet täysin. Riskinä vielä mekaaninen kaviokuume, mikä ei ollut lainkaan liioiteltua. Kengittäjä teki ison työn kavioiden kanssa. Jos olisi ollut kesä, olisi laitettu kiilapohjat, mutta märän syksyn ja mahdollisen talven vuoksi laitettiin pohjalliset. Kenkä oli sivukäänteellinen ratsukenkä, mistä etuosaa hiottiin pyöreämmäksi ja laitettiin lyhyemmät nastat eteen ja pidemmät taakse. Tällä saatiin kaviota pyörähtämään paremmin. Vaihdettiin myös koko yhtä suuremmaksi, mitä Tuikulla aikaisemmin on ollut. Ja tällä kengitysvälillä piti mennä rauhallisesti eli ei vauhtimaastoja vaan hyvin hillittyä menoa. Ja me toteutimme tätä. Kerran irtosivat etukengät ja ne kiinnitettiin takaisin, ensin toinen ja viikon päästä toinen. Huoli oli tietysti se, että kengät piti saada pysymään, jotta kavio pääsee kasvamaan eikä murene kun kenkää ja pohjallista ei ole suojaamassa kavion reunoja. Niin siis menimme Tuikun kanssa kevyitä maastoja käyntipainotteisesti. Kun tuli seuraavan kengityksen vuoro, annoin Tuikun juosta kentällä ja olihan sitä riemua ja menoa.

Irtokenkä ensimmäisen korjauskengityksen jälkeen.
Toinen korjauskengitys, Natural Balancet, varvasta lyhennetty.


Toisella korjauskengityksellä otettiin pohjalliset pois ja havaittiin, että kannat olivat jo kasvaneet hyvin, kannatinreunat vielä hyvin röpelöiset, mutta niitä vuoltiin ja saatiin siisti kavio. Laitettiin tilsakumit ja sivukäänteelliset Natural Balancet molempiin kavioihin. Tähän kenkään kengittäjä päätyi myös siitä syystä, että pohjallisten jälkeen antura tahtoo olla herkempi ja se suojaa myös anturaa paremmin kuin tavallinen ratsukenkä. Etuosaa hiottiin taas pyöreämmäksi, nastat lyhyemmät etuosaan ja takaosaan pidemmät. Kavioista otettiin varvasta pois reilusti. Tämän kengityksen jälkeen pääsimme jo menemään vauhdikkaammin, mutta teimme laukkaosuudet hillitysti. Piti kuitenkin muistaa, että kengät pitävät pysyä kavioissa, jotta ei pääse vahinkoa tapahtumaan ja kavio ilman kenkää murenee taas helposti sivuista ja edistyminen estyy. Tämän ja ensimmäisen kengityksen välissä oli 10-11 viikkoa.


Vasen etukavio vuoltuna ilman kenkää.
Kolmannella korjauskengityksellä noin 5-6 vkon jälkeen oli havaittavissa jo, että nyt päästään jo sivuja vuolemaan siistimmäksi. Ja kengittäjä pääsee edistymään siten, että saadaan sisäreunaa muotoiltua oikeaan suuntaan. Kun selvästi sisäreuna kuluu enemmän kuin ulkoreuna etukavioissa. Kun etukaviota oli vuoltu, näytti se jo niin hyvältä ja tämän kengityksen jälkeen kaviot näyttävät jo siltä kuin niiden pitääkin. Tosin kengittäjä on sitä mieltä, että tarvitaan vielä pari kengitystä, jotta lopullinen päämäärä saavutetaan. Ison työn kengittäjä teki ja hän jaksaa nähdä vaivaa korjatessaan Tuikun kaviota. Meillä edelleenkin tavoite pitää kengät kavioissa. Olemme tehneet vauhdikkaampia maastoja ja jo heti seuraavana päivänä iltamaastoon ja otettiinkin oikein kunnon laukkasuora. Vauhtia oli. Jälkikäteen muistui, ettei ehkä ihan paras idea, mutta hevoset olivat niin innokkaita, että siinä unohtui hillitty meno täysin. Kengät pysyivät kiinni.





 Vasen etukavio vuoltuna ilman kenkää. Vasemman etukavion sisäreunaa jo saatu korjattua, vielä korjattavaa seuraavaan kengityksen.

Kolmannen korjauskengityksen jälkeen kengät kavioissa.
  Keskiviikkona lähdimme Tuikun kanssa kärryajelulle. Tämä viikko on ollut rauhallisempi ja loppuviikon olen päivisinkin kotona. Aurinko paistoi ja sää oli hyvä. Tiistain oli Tuikun vapaa. Lähdimme Iivarintien lenkille ja ravata saimme vähän alkumatkasta ja Rauhalan mäen jälkeiset osuudet käynnissä. Pohjat olivat märät ja kuraiset. Pääsimme ravaamaan vasta Jalassaaren puolella ylitettyämme ensin Lohjansaareen menevän tien. Lähdimme Tuikun kanssa omenatarhan viereiselle tielle ja huomasin, että Tuikku on vireä. Se olisi halunnut jo omaehtoisesti ravata, ehkäpä kaahata. Oli se sellaista menoa. Mietin, että mitähän tästä tällä kertaa tulee. Jatkoimme matkaamme, käänsin kärryn ja Tuikku läksi raviin ja tuntui hieman pingoittuneelta, en antanut kovin ohjaa vaan pidin tuntuman. Ravasimme tien loppuun, käännyimme oikealle ravissa ja jatoimme Iivarintien suuntaan. Nyt alkoi jo Tuikku rentoutumaan ja vaihdoimme käyntiin. Menimme aina ravia kun se oli mahdollista. Ja Iivarintiellä käännyttämme takaisin jatkoimme ravilla ja Tuikku oli reipas. Ylitettyämme Lohjansaaren tien jouduimme menemään käyntiä pohjan vuoksi.

Rauhalan mäen jälkeen huomasin, että Huhtasaaren tietä lanataan. Siellä oli kauhatraktori, mikä vei tielle hiekkaa ja tasoitti sitä. Päätin jäädä risteykseen odottamaan ja Tuikulle tällainen seisominen ei ole mieluista, se kun tahtoisi mennä eteenpäin. Mutta odottihan se, vaikka välillä osoittikin levottomuutta. Pitkän aikaa odoteltuamme tuli auto oikealta ja päätin lähteä sen vanavedessä. Traktori meni levikkeelle juuri sillan jälkeen Jalassaaren puolelle. Auto meni ohi ja näin, että vastaan tulee auto, mikä on jäänyt mutkan levikkeeseen ennen siltaa odottamaan ja oletan, että se myös odottaa kun me pääsemme pois. Mutta auto lähteekin liikkeelle ja mietin, että näin kapealla väylällä ei voi auto ja kärryt kohdata. Olemme siis kapeikon kohdalla, missä järvi on molemmin puolin. Auto ylittää sillan ja traktorin, minä siirryn hieman keskemmälle tietä osoittaakseni autoilijalle, ettei nyt voi tulla. Auto ajaa edelleen vastaan ja pysähtyy reunaan. Siinä joudun miettimään nopeasti, miten toimia. Ohjaan Tuikun niin reunaan kuin mahdollista, mutta auton keulan kohdalla Tuikku on levoton, sillä etäisyys autoon ja hevoseen on olematon. Normaalisti kohdatessa auton etäisyyttä on enemmän. Tuikku heiluttaa etuosaansa, minä kiellän ja pyydän eteen ohi auton. Ja auton vierelle menee, pysäytän Tuikun. Pyydän kuljettajaa avaamaan ikkunan ja sanon kohteliaasti, ettei näin kapealla väyllällä kannata autolla tulla hevosen kanssa samaan aikaan. Kuljettaja pahoittelee ja kertoo, ettei nähnyt meitä ja tämä pitää paikkansa, vaikken sitä heti uskonutkaan. Mutta siinä mutkassa, missä on levike näkyvyys estyy suoraan katsottuna, sillä traktori oli parkkeerattu sillan jälkeen levikkeelle. Lähdemme liikkeelle ja auton jälkeen on kauhatraktori käynnissä ja Tuikku kulkee banaanina ohi, haluaa ravata ja ravaakin, mutta hallitusti. Annan ravata ja pääsemme ylittämään sillan ja selviämme kiperästä tilanteesa, mistä tietysti kiitos Tuikulle kun hoiti tehtävän hienosti. Kiitin kyllä ja kehuin vuolaasti Tuikkua. Tilanne oli hyvä opetus, että selvitämme yhdessä kiperiäkin tilanteita. Kärryillä kapealla väylällä auton kohtaaminen on aivan eri kuin selästä käsin. Olin niin tyytyväinen Tuikkuun, se toimi hienosti. Erityisesti kapeassa ohituksessa se malttoi pysähtyä auton viereen, odottaa ja lähteä liikkeelle kun sai luvan. Hieno Tuikku <3.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tulevat esiin tarkistuksen jälkeen.